Meksikolainen Barmacia taikoo tiskille drinkit ja tacot – Ay que rico!

0
2607

Kun Aleksanterinkadun meksikolainen apoteekki-tyylinen Barmacia avasi tammikuussa 2014, olin ensimmäisenä kärppänä paikalla tutustumassa droppeihin. Mahdollisesti koskapa mielihyväkeskus ja kuulemma temperamenttikin vetävät vahvasti välimerelliseen ja latinalais-amerikkalaiseen suuntaan, en rosoiseksi ja boheemiksi meksikolaiskuppilaksi etukäteen kuvailtua baaria ollut malttanut juurikaan odotella. Etenkin kun tyrkyllä luvattiin olevan kunnon lattaricoctaileja ja pientä meksikolaista purtavaa.

barmacia seina blogi
barmacia-baari-meksikolainen2Heti kättelyssä Sami Lappalainen, toinen omistajista, lykkäsi kääpiölle kynän käteen ja kehotti vetämään puumerkin unisex-vessan oveen. Humoristisilla  Lucha Libre- eli latilanalais-amerikkalaisilla show-painikuvilla vuorattujen seinien syleilyyn kieltämättä sopii ajatus ”vieraskirjasta”. Ja tulihan sitä hyllyltä hipelöitäväksi laskettua maskia itsekin soviteltua ihan uronaisena drinkkien siemailun lomassa. Ensivisiitin annista kerroin aikanaan Kohokohdissa TÄÄLLÄ. Tästä toisesta TUOLLA.

barmacia naamio blogi
barmacia wc blogi 2Nyt vuoden jälkeen nimmarini oli jo jäänyt muiden alle. Tunnustettava on, että raapustin sen kyllä toisaalle. Salapaikkaan. Myös muuta, ihan aidosti mielenkiintoista uutuutta Barmaciassa on. Erityisesti niistä latinalais-amerikkalaisista cocktaileistaan tunnetun baarin listalle ovat tärähtäneet nyt odotetut aidot meksikolaiset tacot. Ehdat aidot. Ja täysin omatekoiset, kuten kaikki muukin baarin purtava.

Niin, tiesitkö muuten, että meksikolainen purtava on ylipäänsä jotain aivan muuta kuin marketin tex mex -nurkkauksen muka-guacamolet ja rasvaiset, kotipannulla sekaan paistettavalla jauhelihalla ryyditettävät valmissoosit? Visiitti Barmaciaan muuttaa muussa tapauksessa käsityksesi meksikolaisesta katuruoasta ja opastaa sormin syömisen saloihin.

barmacia leon blogi
barmacia leon 2 blogi
barmacia menu blogiToinen Barmacian ravintoloitsijoista, ylenpalttisen ystävällinen ja mukava meksikolaissyntyinen ravintoloitsija Leon Aguilera onkin ottanut vallan henkilökohtaiseksi missiokseen näyttää suomalaisille, mitä nimenomaan oikea meksikolainen ruoka – etenkin katuruoka – on. Siksi juuri pehmoiset maissilettu-tacot, joita on saatavilla kolmella eri vaihtuvalla täytteellä ja asiakkaan vielä kastikkein itse varioitavissa.

– Haluan näyttää, mitä meksikolainen ruoka oikeasti on. Se on terveellistä, maukasta ja hyvin kasvispainotteista.

Katuruoka onkin usein sitä aidointa kansanruokaa, yksinkertaista mutta maukasta, pitkältä maan kulttuurisedimenteistä kokkausoppinsa ammentavaa ja yleensä niitä runsaimmin ja edullisimmin käsillä olevia raaka-aineita taiten ja rehevämakuisesti hyödyntävää.

Meksikon auringon alla kasvaa maissi ja paprika poikineen. Ja kaktus. Tacon kasvistäytteessä poseerasikin siis perunan ja sipulin kaverina juuri kyseinen maistuvainen. Toki kärsäkästä ja siivekästäkin saatavilla oli. Täytevaihtoehdot voivat vaihdella hieman riippuen sesongista tai vähän kokin inspiraatiostakin. Ihan niin kuin rennoissa meksikolaisissa katukeittiöissä muutenkin.

barmacia taco blogiLeonin mukaan valitettavasti monilla suomalaisilla on se käsitys, että meksikolainen ruoka on rasvaista ja epäterveellistä. Oletus tulee juuri virheellisesti meksikolaiseksi mielletystä raskaslihaisesta ja -soosisesta tex mex -ruoasta, joka on todellisuudessa amerikkalaista.

Jokuset ovat myös vielä hiukan epätietoisia käsin syömisen saloista, sillä me suomalaiset olemme niin tottuneita syömään veitsellä ja haarukalla. Mutta kun tietää miten tacoon tarrautua, on herkkuun kiinni iskeytyminen helppoa kuin heinänteko. Leon näyttikin konkreettisesti, kuinka tacoon tartutaan kolmella sormella. Yläpuolelta nipistys ja kyljestä naukkaus! Se on siinä. Kun jutun juonesta saa kiinni, on sormin syöminen helppoa ja rentoa puuhaa. Tacot tuunautuvat vielä omatekoisin pikkupulloista lorauteltavin salsakastikkein vastaamaan kunkin ruokailijan makumieltymyksiä. Ihan kovin kauan ei tacon kuitenkaan auta antaa levätä täytteineen lautasella, sillä kun kuori ajan kuluessa kostuu täytteestä, tapahtuu helposti hajoaminen. Mutta kukapa toisaalta jää odottelemaan, kun voi haukkia maistuvaa hiukopalaa tuulensuojaan. Vain höynä kuvaajanplanttu, höhö!

barmacia keitto blogiLiitutaululta silmiin osuu myös esquites. Alapuolella lukee selvennykseksi warm corn, mutta ainakin minulle totuus valkenee vasta ruoan saapuessa pöytään ja Leonin kertoessa niin sanotusti sopan sielun syvimmästä olemuksesta sekoitellessaan sekaan maustehia. Mm. chiliä, tietenkin.

barmacia blogi– Meksikossa tämä on tyypillistä katuruokaa. Tällaista keittoa tarjotaan pahvimukista, jolloin asiakas voi siemailla ja lusikoida sitä vaikka kadulla kävellessään, Leon kuvailee.

Juustoisen maissikeiton sekaan puserretaan vielä lopuksi loraus limeä, mikä antaa sopalle suloisen sitrussäväyksen. Maissi poksahtelee hampaiden välissä meheväisesti ja runsasmakuinen kokonaisuus on tämän kääpiön suuhun vallan sopiva. Kolmella ja puolella eurolla tämä on varsin hyvä pikkunälän tainnuttaja. Miksei tällaisen lusikoisi töistä kotiin palaillessa ja jäisi vielä istuksimaan drinkille. Tai oluelle, joka on Leonin mukaan tacon paras kaveri. Kokeilin mallasjuomaa taco-tekniikkaa treenaillessani minäkin ja hyväksi havaitsin.
barmacia sekoitus blogi
barmacia 2 blogi
barmacia margarita 2 blogi

halo blogiPaitsi että Barmaciassa pääsee sukeltamaan aitojen, rehevien makujen kautta Meksikon paahteisen auringon alle, täydentyy matkakokemus kuvin. Seinien mustavalkoiset valokuvat ovat Leonin 5 kk kestäneellä Etelä-Amerikan -matkallaan itse ottamia. Valparaison kattomeri, kuolleiden päivän luurankohahmot, Machu Picchu… Sydämellisen ystävälliseltä ja hyväntuuliselta mieheltä riittää reissujuttuja jaettavaksi siis paikallisen ruoan ja juoman lisäksi. Ja se hyvä tuuli muuten tarttuu.

Sähäkkänä kokonaispakettina eläväinen ja puheensorinainen Barmacia on todellakin omiaan hyvän fiuliksen iltaelämöintiin ystävien kanssa. Ja niiden cocktailien, oluen ja pikkupurtavan. Siellä korkealla nahkajakkaralla nököttäessään pieni lombardiittikin on kotonaan hymyn venyessä korvasta toiseen huulten etsiytyessä Margarita-lasillisen suolahuurteiselle reunalle. Nimittäin ne coctailit…. Omatekoisin makusiirapein, tuorein hedelmin, yrtein ynnä muin mystikkäin herkuin ryyditettyjä…. Edelleen jäätävän hyviä. Niillä saa kunnon kuolleiden päivän karkelot aikaan ympäri vuoden. Ja tavan tammasta pirullisen pyhimyksen!

barmacia-baari-meksikolainen1