Taste of Helsinki – ylenherkuttelua nahkahameen joustokaistaleita siunaten

0
1727

Taste of Helsinki on makujen räiskyvä ilotulitus. Se on selkeästi jo jokavuotinen traditio, josta näen unta kuola poskella jo viikkoja ennen h-hetkeä. Suloinen lupa syödä itsensä kierimiskuntoon, vaikka jossain vaiheessa alkaa toivoakin sitä paarikuljetusta kotiin. TOH on silti sen arvoinen. Hykerryttävä tilaisuus päästä maistelemaan todella tasokkaiden ravintoloiden annoksia pikkurahalla samalla kokkeja jututtaen. Ja vielä rennolla piknik-meiningillä, viinilasi käden ulottuvilla, ravintoloiden palvelualtis väki jopa pöytiin- tai vilteilletarjoilua järjestäen.

Ensin ajattelin, että en näpyttele tänne blogin puolelle tapahtumasta mitään, sillä kirjoittajia piisaa muutenkin pilvin pimoisin. Ja keskustelematta syyllisyyskysymyksistä (miksi juuri hobitit aina halutaan juottaa iloiseen hiprakkaan?!) tai jatkamatta itseni ruoskintaa tämän pitemmästi, ovat ottamani kuvat paikka paikoin luokattoman huonoja. Mutta sitten pähkäilin, että kyseessä on kuitenkin vuoden odotetuin gastrotapahtuma kulinaarisessa kalenterissani. Sellaisesta hekuman huipennuksesta pitää inahtaa, vaikka sitten isoimman blogikirjoitustsunamin jo pyyhkäistyä yli virtuaalisen Suomen niemen.

Keli ei ole isommasti hellinyt parina viime vuotena ainakaan niinä päivinä, kun olen herkkuteltoille suunnannut, mutta toisaalta on pystynyt keskittymään helpommin siihen ihan olennaiseen: ruokaan. Tällä kertaa olin tapahtumassa vain ensimmäisenä päivänä, joten annosten määrää oli valitettavasti pakko rajoittaa. Nahkahameen joustokaistaleille kiitos ja ylistys, mutta niidenkään suopealla siunauksella ei vatsani venynyt ihan toivottuihin mittoihin. Ja toogalle keli oli hivenen turhan kolea ja kostea.

TOH tervetulotilaisuusTOH Esimakua Suomi-Ruotsi-kokkimaajoukkuetaiston tuotoksista.Tervetulotilaisuudessa on aina vatsassa lepattavaista odotuksen värinää. Siitähän se nautinto starttaa. Taste of Helsingin puuhamies ja isä, Barry MacNamara puhui perin kauniisti, esitteli koko lähtökuopissa ruopivan kokkikatraan ja tarjosi Suomi-Ruotsi-kokkimaaottelun sangen suunmyötäisiä esimakutuotoksia. Sekä Taittingerin kuplivaista, joka kohotti käpälät pari senttiä märän nurmikon yläpuolelle. Gootahtava keli ei haitannut sen jälkeen enää pätkääkään. Olisin hymyillyt, vaikka olisi pitänyt ryhtyä arkkia pykäämään.

Annoksia tuli maisteltua monia, eikä huonoa yhtäkään, mutta tässä nyt jokunen niitä suurimpia makujälkiä jättäneistä yksilöistä.

TOH BerthaTOH BerthaTOH Bertha Tampereen kulinaariset kyvyt ovat olleet komeasti edustettuina Taste of Helsingissä heti ensimmäisestä vuodesta alkaen. Tällä kertaa oli Berthan vuoro näyttää kyntensä. Mika Roiton ja Pekka Salmelan pyörittämän ravintelin maisteltavat olivat selkeän ja puhtaan makuisia, mehevää, aitoa, ehtaa. Possu on berthalaisten bravuuri, eikä se jättänyt kylmäksi lihanhimoista nytkään. Teki mieli laulaa oodi sialle! Sulokas turska-papu-kampasimpukkacombo nousi kuitenkin ehkä hiukan yllättäen suosikikseni. PRO 2014 -tittelin asiakaspalvelun saralla voittanut maanmainio Pasi Mamia puikkelehti tarjoilemaan meille herkut peräti ”vieraisiin pöytiin” saakka.

Berthan pisteellä oli hyvä draivi paitsi tiskin vilskeen myös kulissien takaisen meiningin suhteen. Henkilökuntaa varten oli roudattu kunnon grilli ja tuhdit lihat paikalle, joten henksuruoka oli pupillit pullistuttavan messevää. Go Bertha!

TOH FarangTOH FarangEnsimmäisenä Taste of Helsinki -vuonna en kerinnyt nököttää Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farangin teltan edessä kiemurtelevassa jonossa. En edes sen paljon puhutun karamellipossun takia. Nyt oli tavallaan revanssin paikka, sillä tyrkyllä oli kookos-karamellipossua. Olen itsekin yrittänyt väkästää sitä perinteistä versiota kotona, mutta vaikka makumaisema oli suhteellisen OK, oli se silti kokonaisuutena kuin toiselta planeetalta ehtaan tavaraan verrattuna. Vaikka olisin halunnut olla hiukan noukka nyrpällään siitä, että Farang toi tapahtumaan ns. vanhan annoksen vähän tuunattuna, sulivat kaikki hapahkot ajatukseni sen ilotulituksen tieltä, joka räjähti suussani parin ensimmäisen palan aikana. En ole koskaan käynyt Farangissa syömässä, mutta uskoisin voivani nautiskella itseni tainnoksiin ja levitoida korkeampiin sfääreihin kyseisessä ravintolassa. Roihusin ihan vaan siellä teltallakin. O my.

TOH Ask TOH AskViime vuoden TOH:ssa jututin Askin mielettömän mahtavia, aitoja ja valloittavia Linda sekä Filip Langhoffia. Takana oli pikavisiitti Askiin, joten osasin odottaa jotain suuta sykähdyttävää. Niin kävikin. Sittemmin myös Michelin-miesten mielestä, koskapa ravintolalle tupsahti tänä vuonna ansaittu tähti.

Askilta olin päättänyt maistella tiukan pohdinnan jälkeen jälkiruoan, valkosuklaata ja suolaheinää. Aivan käsittämättömän onnistunut yhdistelmä, joka aiheutti harrasta huokailua. Yksi parhaista jälkiruoista, joita olen koskaan syönyt! Heti tämän jälkeen osallistuin kyselyyn ja napsautin annoksen koko kekkereiden parhaaksi, bling! Askin ruoka on kaikkinensa yhtä aitoa ja upeaa kuin ravintoloitsijatkin. Heidän laisiaan ihmisiä nähdessään kuvaus ”tekee työtään sydämellään” tuntuu hyvinkin tuoreelta. Koska niin se vaan on. Mie sydän Ask.

TOH Ask valkosuklaata ja suolaheinää

TOH JuuriTOH Juuri jäädykeTOH JuuriSitten nokka Ilja Björsin Juurta kohti. Ähkyissäni kävin vain varkaissa toisen lautasella maistaen palan luomukyyttöä ”nose to tail” kerallaan Gobbas Gårdin kevätspelttiä. Runsas- ja rehevämakuinen unelma! Seuralaiseni puolustaessa ymmärrettävän kipakasti annostaan, keskityin jälkiruokaan, kuttujugurttijäädykkeeseen. Tule ja puserra, sellaista makusinfoniaa ei ole suussani soitettu kovin usein. Kaunis kesäinen kokonaisuus katsella ja jumalainen maistella. Raavin lautasta lusikalla haikeana kuttuisasta santsikierroksesta haaveillen. Meillä on kuttuja vähän niin kuin omasta takaa, joten olen aina innoissani löytäessäni uusia tapoja käyttää vuohenmaitoa. Kuinka tätä taivaallista jäädyketavaraa tehdään?! Miksi en kysynyt?! MIKSI? Vai olisiko kyseisen auvon ja onnen resepti kenties löytynyt tästä?TOH Juuri
Taste of Helsinki petraa kuin Berthan possu juoksuaan joka vuosi. Homma toimii hienosti, vaikka se taatusti vaatiikin järjestäjiltään kaikkinensa kosolti. Niin etenkin ruokapuolen operoijilta kuin juomista vastaaviltakin. Ensi kesänä olisi muuten mahtavaista nähdä ja maistaa paikalla myös vaikka parikin kotimaista pienpanimoa mainion Laitilan lisäksi. Kukapa tietää…

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here