Teppanyaki-pöydässä puikot tanassa

1
2605

Alkufiilistelyä asian äärellä.Mielestäni keittiöt ovat ravintoloiden mielenkiintoisimpia paikkoja. Niissä virtaa ja kipinöi. Taika tapahtuu juuri siellä, kokkien veitsenterillä ja sormenpäissä. Voisin nököttää ravintolakeittiössä tuntitolkulla ja vain katsella, kysellä, ihmetellä, maistella ja sitten mykistyä. Ja on sitä tullut tehtyäkin etenkin keittiömestariystävien köökeissä. Toisessa elämässä olisin ehkä säkällä ollut kokki, tässä vain fiilistelen, kirjoitan ja kuvaan. Ei paha sekään, etenkään keittiöväen mielenterveyden kannalta. Mahdollisesti myös asiakkaiden.

Toisinaan elämä järjestää rusakkolähtöjä puskamakuulta. Ensin sitä sorvaa kotikonttorilla menemään silmät punaisina tavoitteena naisellisen kevyt 13 tunnin työpäivä kirjoitus- ja kuvasuman purkuineen, seuraavassa hetkessä sitä nököttääkin jo junassa kynnet sormenpäitä myöden kynsilakassa matkalla kohti jotain uutta. Uusia ihmisiä, uutta ruokaa.

Nuudelikeittoa paistetulla turskalla. Tämä oli yksi koko seurueen suosikkiannoksista.HärkätartarVihersimpukkaoperointiaMasu Asian Bistroon on rakennettu japanilainen teppanyaki-pöytä, jonka äärellä kokki valmistaa aterian ympärillä istuvalle pöytäseurueelle. Se on ainakin toistaiseksi ilmeisesti ainoa lajiaan koko Suomessa. Minulle tarjoutui tilaisuus päästä kokeilemaan ja filmailemaan moista idän ihmettä heti ensimmäisten joukossa.

Vaikka teppanyaki-pöydän kokkailu ei ihan täysin vastaakaan sitä, että nököttää keittiön puolella seuraamassa intensiivistä ruoanvalmistusprosessia (ja maistelee samalla kuormasta), yhdistää se mielestäni luksukkaasti parhaat puolet kummastakin maailmasta, salin nautinnosta ja keittiön tekemisen meiningistä.
Possunkylkitäytteisiä korealaisia burgereita.
Mikko veistelee pihviä palasiksi.Pöydässä kokataan yllätysmenua, joten annoskokonaisuus paljastuu vasta pöydän äärellä kokin luetellessa  tulevia annoksia. Yllätysmenut ovat itse asiassa mielestäni muutenkin paras tapa tutustua ravintolan ruokatarjontaan. Omin päin listaa tavatessa tulee valikoitua usein turhan samankaltaisia ruokia joitain raaka-aineita vältellen. Yllätyksinä tulevissa annoksissa nekin saavat toisen mahdollisuuden, muista mahdollisista uusista makunautinnoista puhumattakaan. Valitsemisen vaikeus poistuu ja voi vaan rentoutua.

Illan annoskavalkadi pistettiin tuulensuojaan pitkälti puikoin. Olen ohuesti köpö niiden aseiden kanssa. Ei ikinä uskoisi, että olen joskus pyöriskellyt pitemmänkin aikaa Aasiassa. Se joka sanoo, että puikkoilu on ihan sama laji kuin polkupyörällä ajaminen, valehtelee tai irvii.  Ruokailu sujui kuitenkin yllättävän kelvokkaasti. Yhtään ruokapalaa ei löytynyt sopimattomista paikoista keneltäkään. Oletan. Taskulämpimistä nuudeleista oli kyllä puhetta. Illan kokkina toiminut Mikko Nilosaari lupasi muuten ennakkosarkasmiani sulatellessaan silmääkään räpäyttämättä hakea minulle haarukan ja veitsen pienimmästäkin vinkkauksestani. Tämä muille puikkonihkeilijöille tiedoksi. Niiden takia ei siis kannata jättää makukokemuksia väliin. Ennemmin sitten vetää vaikka rankasti lusikalla. Monista ruokalajeista selvisi muuten ihan sormin ja kourinkin. Jopa tarkoituksella, höhö.

Jotkut annokset olivat jaettavia. Kyseisenä iltana 10 ruokalajin menu sisälsi mm. nuudelikeittoa paistetulla turskalla, härkätartareita, korealaisia burgereita eli possunkylkeä ja mausteista kurkkua höyrytetyn pehmopullan sisällä, meheviä grillattuja rapuja sisältävää ebi broccolia sekä härän marmorifileetä pinaattikiinankaalilla. Alkukeitto, sushit sekä jälkiruoat, kookoskeitto ja suklaakakku, tulivat keittiön puolelta. Yllättävän suuri osa annoksista kuitenkin valmistui joitain esivalmisteluita lukuun ottamatta aivan pöydän ääressä. Innokasta keskustelua herättävää hyvinkin. Eikä hetkeen aikaan ole tullut hirnahdeltua niin paljon ja hilpeästi kuin kyseisessä pöytäseurueessa kokkeineen päivineen!

1 KOMMENTTI

  1. Voi, mitä kuvia!!! Jokainen juttu on verbaalisesti ja visuaalisesti kutkuttava matka johonkin uuteen ja jossa tuntee olevansa tervetullut. Hyvä Ronja !!!

Comments are closed.