dabbal julkisivu siivet ja sarvetMinusta tulee isona koemakaaja. Itse asiassa olen jo aloittanut makaajan urani niin vakuuttavalla hotellipedillä pötkötellen, että jos se vain minusta olisi kiinni, suuntaisin varmaan vähintäänkin viikottain Tampereen Lappiin testailemaan pielusten kuohkeutta, patjan kropan kurvien mukaan muovautumista…ja ruokaa.

Lapland Hotels laajensi Lapista Tampereelle. Parhaat päivänsä nähneen Holiday Inn -hotellin paikalle tiensä rajusti remontoivan uuden Laplandin luvattiin tuovan Lapin tyylikkäästi etelän hetelmien saataville. Ihan vallan poronverimustaamakkaraa myöden. Ja sen se sitten tekikin. Sekä makkaran että kaiken muun. Enemmän ehkä olinkin kiinnostunut siitä kaikesta muusta, kaikella kunnioituksella kansainvälistä perinneherkkuamme kohtaan. Minua kiehtoivat ne poron lihaisat osat. Sekä huhutun puuhiiligrillin kuuma nielu. Ja sarvet, kappas.

dabbal lounge siivet ja sarvetdabbal tarjoilija lounge siivet ja sarvetKävin tutustumassa hotelliin pari kertaa juttukeikan myötä jo kiivaimpien remonttirytinöiden pyörteissä, kun kaikki oli vielä riipin ynnä raapin. Niistä ja kovan luokan kokkitekijöistä lisää Kohokohdissa TÄÄLLÄ ja etenkin TÄÄLLÄ. Jo silloin paikka teki vaikutuksen etenkin sisäpihan puolella korkeuksiin kohoavan lasikattonsa ja kivilattiansa osalta.

Kun päivää ennen hotellin virallista avaamista astelin Laplandin syleilyyn koemakaajan ominaisuudessa, olin kaikesta ennakkovarautumisesta huolimatta melko mykistynyt. Mahdollisesti juuri sen puolipöljistyneen märehtivän metsälehmän ilmeeni takia minulle suositeltiin välittömästi Äimänkäki-drinkkiä.

dabbal tarjoilija juoma siivet ja sarvetLappi tuntui heti olevan läsnä läpi koko hotellin. Ei sillä tavalla muovisesti, vaan aidosti ja laadukkaasti. Sisustuksessa ja menulla kiveä, kelopuuta, jäkälää, Inarijärven rautua, Meri-Lapin karitsaa, Sallan poroa. Ja loogisesti niitä poronsarvia – seinillä, ei uutteena. Sisustus on linjakas, ja melkein kaikki pinnat hotellissa on uusittu. Jotain on kyllä jätetty jäljelle vanhastakin.

Koemakausvisiitilläni mm. ravintolasalin puolella ei ollut vielä ihan kaikkia sisustuselementtejä paikoillaan, joten tarkempia tilakuvia kannattaa tiirailla vaikka hotellin fb-sivuilta.

Olin kuullut patjapuolen olevan perin laadukas, joten huoneeseen päästyäni kierin välittömästi potuskalle piehtaroimaan ja sarvia silmittelemään. Tarkemmassa makuuproseduurissa paljastui, että patja todellakin muovautui kehon muotoihin olematta liian pehmeä, kuten jotkut kokeilemani Svanet tai ihan turhan kova, kuten esimerkiksi Tempurit mielestäni ovat.
lapland hotel huone siivet ja sarvetlapland hotel huone 3 siivet ja sarvet
Paitsi että kerrokset on koristeltu erilaisin valokuvateemoin, myös kaikkien WC-tilojen seiniä koristaa jokaisessa huoneessa lappilaisen taiteilijan valokuvataideteos. Häpeäkseni en muista taiteilijan nimeä, eikä Googlekaan ollut kaveri tässä tilanteessa. Mutta taiteilija on joka tapauksessa kuvannut teoksissaan jään sisälle vangittuja kukkia.

Raikkaan teoksen lisäksi arvostin lujasti valollista(!) liikuteltavaa meikkauspeiliä. Kääpiömittaisena kun en ikinä hotelleissa yletä saada kasvoja kyllin liki peiliä meikkaustyylisiä peliliikkeitä suorittaessani. Olihan se huoneen puolen iso ja komia taulu-TV:kin mukava kapistus.
hotellihuone kukka siivet ja sarvet
tomi schulze siivet ja sarvetLopulta etenin alakertaan ja ravintolaan asti. Ja kuinkas sitten taas sattuikaan, siirryin luontevasti keittiön puolelle keskelle säpinää, jossa annoksia valmistui rivakkaa tahtia ja puuhiiligrilli hehkui kuumana.

Päätin heittäytyä tilaukseni suhteen keittiöpäällikkö Tomi Schulzen osaavaan huomaan ja antaa illan annoskavalkadini hänen valikoitavakseen. Armas avecini sai toisenlaisen kokonaisuuden, joten pääsimme maistelemaan annoksia myös ristiin. Siellä salin puolella.
dabbal grilli siivet ja sarvet
dabbal keittio siivet ja sarvetHeti alkuruoan kohdalla tosin iski niin luja annosmustasukkaisuus, että en kovin sopuisasti suostunut savustetusta porotartaristani jakamaan. Siikakin oli kova etenkin lasissa läikähdelleen Wolfbergerin rieslingin siemailusiskona.
dabbal porotartar 1 siivet ja sarvetdabbal sali kaato siivet ja sarvetdabbal siika siivet ja sarvetdabbal sali viini siivet ja sarvet
Kaikista maistelemieni annosten raaka-aineista arvostin erityisesti Inarijärven rautua sekä Sallasta saapuvaa vapaana laiduntanutta villiporoa. Sallan Villiporon omistaja Lahtelan Hannun olen tavannut ja itse jäkälät purtavikseen etsiskelleitä sarvipäitään maistellut aikaisemmin ravintola Nokassa, joka on tunnettu laadukkaista pientuottajakontakteistaan.

Jäkäläkin oli etenkin tekstuurin ja fiiliksen kannalta hulppea juttu, vaikkakaan ei mikään uusi tuttavuus. Etenkin lappilaisiin annoksiinhan se sopii kuin sarvet päähän. Porotartariin jäkälä toi mahtavaa rapsakkuutta, ja annos oli kuin metsä lautasella.

Pykeijan kuningasrapuakin muuten Dabbalin raaka-ainearsenaalista löytyy, vaikkemme sitä syöneetkään.  Kerran olen päässyt tuota serkkupoikaansa (euroopan)hummeriin verrattattuna todella eettistä saksiniekkaa maistelemaan, eikä se WWF:n kalaoppaan punaisella listalla tällä hetkellä pönöttävälle sukulaiselleen tosiaankaan maussa häviä. Eläköön kuningas!
dabbal poronpotka siivet ja sarvetdabbal leipa siivet ja sarvet
Sitä mielimääni poroa tuli nautittua niin tartarin kuin potkankin muodossa. Potka-annos tyrmää nälän isommaltakin köriläältä ja ainakin parilta jäätyneeltä pulkannarulta. Eli annos sopii mielestäni myös jaettavaksi.

Etenkin pääruoka-annosten osalta ruoka oli vahvasti maku edellä menevää, selkeää ja kikkailematonta lappilaista ruokaa. Alku- ja jälkihyvät tarjoilivat ehkä enemmän myös silmänruokaa, mutta pipertämään ei oltu lähdetty niissäkään, mikä sopii linjaan hienosti. Jälkiruoiksi valikoituivat kuusenkerkällä maustettu creme brûlèe sitruunakakulla ja kuusenkerkkäjäätelöllä sekä mustikkavanukas seurassaan jogurttisorbet ja marenkia.

Dabbalin luksukas lappilainen astiasto on muuten suunniteltu yhteistyössä Anu Pentikin kanssa. Sinisiltä lautasilta tarjotaan kirkkaissa vesissä uiskennelleet kalat ja vihreiltä taas metsistä ja tuntureilta saapunut riista. Omatekoiset tuoreet leivät sekä lappilainen koivulla höystetty näkkileipä taas saapuivat pöytään muoniolaisesta kelosta viipaloiduilla kiekoilla.
dabbal pentik siivet ja sarvet
dabbal brulee siivet ja sarvetdabbal mustikka siivet ja sarvet
dabbal takka siivet ja sarvet
Aamiainen on mielestäni ehdottomasti yksi hotelliyöpymisen parhaita puolia. Se seesteinen, hektisistä arkiaamuista radikaalisti eroava tapahtuma, kun saa vain istua ja syödä rauhassa. Ottaa se kolmaskin kuppi kahvia ja santsata pöydästä vielä niitä mieluisimpia hyvyyksiä. Meitä vaan nukutti vähän turhankin hyvin ja laskeuduimme aamupalastelemaan hivenen myöhässä, jolloin osa aamiaistarjonnasta oli jo ehditty korjata keittiön puolelle. En ehtinyt edes päästää sitä pientä sisäistä nyyhkäisyä valloilleen, kun perin palvelualtis keittiötiimi jo oli laatinutkin meille komeat aamiaislautaselliset ja upeat poronlihatäytteiset omeletit, jotka nautiskelimme muiden makujen ohella. Arvostin hymyillen. Ja kierin ulos sama ilme kasvoillani.
dabbal aamiainen siivet ja sarvet
Kuinkapa nyt kiteyttää kokemus? Ehkäpä toteamalla, että vaikka yleensä aina hotellissa yöpyessäni suunnistan illalla syömään ehdottomasti jonnekin muualle kuin hotellin omaan ravintolaan, niin Lapland Hotellin Dabbal-tapauksessa en lähtisi. Ja että mikäli en olisi romanttisen rakastunut omaan patjaani, olisin jo kiitänyt kyyrylaukkaa ostamaan samanlaista kuin hotellihuoneessani oli. Näin.

LAPLAND HOTEL TAMPERE

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here