Popsitko villiyrttejä? Mikset samalla myös villiötököitä? Tai kasvattaisi hyönteisiä ruoaksi siinä missä salaattia kasvilavassa? Hyönteissyönti on alkanut puhuttaa jo muitakin kuin marginaaliruokailijoita. Siinä on maailman ravitsemushaasteiden säkenöivä tulevaisuus, tai ainakin pala sitä.

hyönteissyönti kulkusirkka siivet ja sarvet

Pikkupoikana Topi Kairenius tutki ja valokuvasi ötököitä. Nyt hän pistelee niitä poskeensa. On kulkusirkkaa, torakkaa, jauhomatoja. Niitä syödään ympäri maailmaa ihan luontaisesti, vaikka meillä länsimaissa moni vielä kavahtaa ajatusta sirittäjistä tai muista mönkiäisistä lautasellaan. Toisaalta niin ällöttivät varmasti aikanaan osterit ja etanatkin.

topi kairenius siivet ja sarvet

Kairenius on hyönteissyönnin suunnannäyttäjä, joka on kirjoittamassa aiheesta ensimmäistä suomenkielistä kirjaa.

– Ruokahyönteiset ovat maailmalla tosi iso juttu. Moni kasvattaa ja syö jo Suomessakin omat ötökkänsä.

Ja miksei söisi? Mieleni koukeroissa luonnosta kerättävät hyönteiset ovat suoraan verrattavissa villivihanneksiin, villiruokaa siinä missä muutkin nurmikolta noukittavat emmeet. Miksen metsästäisi vähän muurahaisenmunia samalla kun nokkostakin, häh?
hyönteissyönti suklaadipattu kulkusirkka siivet ja sarvethyönteissyönti toukat siivet ja sarvet
Ruokahyönteiset veivät Kaireniuksenkin mennessään kerrasta. Vuonna 2012 hänen ystävänsä toi Meksikosta tullessaan maistiaisiksi paikallisia chilillä maustettuja heinäsirkkoja. Saman vuoden kesänä hän keräsi pihamaalta kotoisia sirittäjiä ja pisti niitä pizzan päälle. Ötökät lähtivät viemään.

Nyt Kairenius luennoi yksityisille, yrityksille ja yhteisöille ruokahyönteisistä. Ja kokkaakin, mutta vain yksityistilaisuuksissa. Koska lainsäädäntö, tietenkin. Siksi maistelemiani luomusuklaaseen dipattuja paahdettuja kulkusirkkoja ei saanut tarjota Tikkurila Festivaalin yleisellä alueella, ainoastaan VIP-alueella.

– Ruokahyönteisiä aletaan tulevaisuudessa Suomessakin käyttää elintarviketeollisuudessa, kunhan lainsäädäntö höllenee, Kairenius uskoo vahvasti.

Tällä hetkellä kehityksen jarrumiehenä on EU:n kattava elintarvikelaki. Suomessahan noudatetaan lakeja ja asetuksia perinteisesti aina pilkun päälle, mutta Belgiassa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa lakia tulkitaan rennosti ja kaukaa viisaasti.

– Hollannissa hyönteisten tuotanto sekä tutkimus on jo todella pitkällä. Siellä on jo hyönteisfarmeja ja kaupoista löytyy hyönteiseineksiä. Ala kehittyy nimenomaan Benelux-maissa kovaa vauhtia. Meillä Suomessa tulee kestämään vielä pari vuotta ennen kuin täällä pystytään aloittamaan hyönteisteollisuus.

Muutamia lähtökuopissa olevia yrityksiä kuitenkin jo on…odottamassa sitä aivan lähiaikoina syttyväksi toivottavaa vihreää valoa. EU on nimittäin muuttamassa uuselintarvikeasetustaan näillä näkymin syyskuun lopussa. Se toimisi ainakin lähtölaukauksena hyönteissyönnille ja -teollisuudelle. Mikä potentiaali, mitkä markkinat!

Vaikka ötökät tuskin ovat vastaus koko maailman ravitsemushaasteisiin, ovat ne ehdottomasti tärkeä osa sitä. Kun tekee vertailua ihan minkä tahansa muun tuotantoeläimen kanssa, vievät ötökät matsin 6­-1. Hyönteiset eivät tarvitse kasvaakseen nimeksikään vettä, valtavia laidunalueita tai suuria tuotantotiloja. Suuri osa hyönteisistä viihtyy luontaisesti tiheissä populaatioissa, joten tarhaus tuskin aiheuttaa niille minkäänlaista stressiä. Lisäksi ne voivat käyttää ravinnokseen esimerkiksi biojätettä tai vaikkapa sahanpurua. Ekoratkaisu kaikin puolin.

Hyönteiset ovat lisäksi käsittämättömän ravintorikkaita. Niissä yhdistyy monien tavallisten tuotantoeläinten ravintoainesisällöt. Ötököistä löytyy sekä sinkkiä, rautaa, kalsiumia, B12­-vitamiinia että omega-3-6 -rasvahappoja, joita saadaan tavallisesti kalasta. Lisäksi proteiinia piisaa järisyttävät määrät.

– Jauhomatoja kasvatan kauraleseissä, joten ne maistuvat itsekin vähän kaurapuurolle. Kun maku on niin mieto, voi mausteilla pelata maun suhteen. Itse tykkään tehdä niistä makaroonilaatikkoa ja kiusauksia. Elävät madot lopetan paistaen ne ensin kuumalla pannulla öljyssä jauhelihan tapaan.
topi kairenius hyönteissyönti siivet ja sarvet
Useimmat yleisesti käytössä olevista ötököistä helppo kypsentää ja nakata ruoan sekaan. Ainoastaan torakalla on paksu ja terävä niskapanssari ja pistävät raajat, jotka poistetaan ennen syömistä.

Monilla sirkkalajeilla on kuulemma aivan oma arominsa. Kenttäsirkan makumaailma viettää rusinaiseen ja sienimäiseen suuntaan. Keitetyt argentiinantorakat taas maistuvat ja tuoksuvat joulukinkulta. Ne ovatkin Topin suosikkeja. Myös helpon lisääntyvyytensä vuoksi, kannattaa kuulemma kokeilla. Vaan mikäli ei itse halua kasvattaa omia ötököitä köökkikäyttöönsä, niitä voi tilata vaikkapa Hollannista, josta maistelemani kulkusirkatkin olivat peräisin.

hyönteissyönti hyönteisjauhe siivet ja sarvetKairenius tarjoaa ensikertalaisille hyönteisiä mielellään ruoan sekaan jauheena tai rouheena piilotettuna.

– En haluaisi kenenkään joutuvan epäröimään hyönteisten syömistä sen takia, että näkee edessään ne kuusi jalkaa.

Entäs se maku sitten? Parin kulkusirkan kokemuksella en vielä sanoisi kokeneeni valtaisia makuelämyksiä. Rapsakka sirkka ratisi mukavasti hampaissa ja paahtunut maku muistutti etäisesti, no, silakkapihvin leivitettä. Maku oli kuitenkin yllättävän mieto jättäen suklaalle tilaa. Odotan kyllä äärimmäisellä mielenkiinnolla, mitä edelläkävijäkokit saavat irti ötököistä. Varmasti vähintäänkin mielenkiintoisia tekstuureja. Ja ainakin ne valkosipulitorakat aterian alkuun, bon apetit!

hyönteissyönti kulkusirkka suklaa siivet ja sarvet

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here