Puutarholistin tunnustukset eli maniaa multakasalla ja kasvulaatikoilla

0
1980

Hei kaikki. Olen Ronja, puutarholisti. Kaikki alkoi siitä, kun haravoin villiintyneen remppakämppäpihan yhtä nurkkaa ensimmäistä kertaa vuosiin…ja harava lähti viemään. Kai tässä jostain perinnöllisestä alttiudestakin vähän on kyse, kun se vaan oli liian kova se koukku. Kuvioihin tuli oksasakset, kasvulaatikkosuunnitelmia, pressun alle piilotettu keko mustaa kamaa… Ja aika nopeasti se tilanne meni niin pahaksi, että tilasin salaa siemeniä ja sain pakkoajatuksia pelargoneista, pavuista, punajuurista ja jopa villiyrteistä jälleen. Perhe on ollut tukena tässä, mutta kyllähän sen tietää, ettei se helppoa ole. Kun pupillit pulleina ja kädet täristen kerroin obeliskin hitsauskuvitelmistani ja päänsisäisistä äänistä, jotka houkuttelevat kaivamaan lammikkoa tontinnurkkaan, ottivat kädestä ja olivat ihan hiljaa. Mutta kyllä tästä vielä noustaan. Lapioon nojaten, relaksantti poskipussissa, kroppa Mobilatista kiillellen. Kiitos kun kuuntelitte.

Tein tunnustuksen Facebookissa toukokuussa. Eikä ainakaan vielä ole noustu, paitsi ehkä uudelle istutusmanian tasolle. Jotenkin alkaa tuntua siltä, ettei tästä ole enää paluuta huolettomiin pihanurmella röllöttämisen päiviin. Minusta on tullut kasveille höpöttävä ja kanankakkavettä vispaava pelargonimummo, joka näyttelee kuvia kullan(ruusun)nupuistaan kenelle tahansa liian liki erehtyvälle.
pioni siivet ja sarvet
Suloisesti ja rähjäisesti villiintynyt pihamme on siis saanut rehottaa vuosia massiivisen remontin ja laajennusprojektin ollessa meneillään. Ja ennen muuttoammekin jo vuosikymmenien ajan. Olen ollut oikeastaan aika onnellinen pihan boheemista ruokkoamattomuudesta voikukkineen, koiranputkineen, jättiunikkoineen ja mummulta saatuine pionipuskineen, epämääräisine multa- ja tiilikasoineen. Mutta kun pitkään jäissä ollut rakennusprojektimme osoitti eteenpäin nytkähtämisen merkkejä sähkömiehen saapuessa paikalle reilun puolen vuoden hartaan odottelun jälkeen, tuntui tulevan tarve tehdä myös pihamaalla pikkuisen. Niin sanotusti matonhapsuja suoristelematta.
Voikukkia
unikko blogiunikko sydän blogi
Yhden tontin nurkan haravoinnista se sitten lähti. Lapasesta. Harava alkoi viedä kropan rutistessa, vastapainona näppiksen hakkaamiselle ja muulle työpakerrukselle, kilpaa etenevän kevään kanssa. Tontin rajoilla puskien kätkössä olikin paikka paikoin likimain puolen metrin paksuinen sedimenttikerros kuolleita lehtiä ja oksanpätkiä, jonkun hautaamia peltipurkkeja ja muovinpaloja. Ja hämmentävä määrä käyttämätöntä maa-alaa.

Villin pihan aisoihin laittaminen kävi melkein sääliksi. Mutta toisaalta samalla iski raju villiyrttikipinä, kun lehtimassojen ja kuolleen ruohon alta paljastui pikkuisia vauvavuohenputkia ja hentoisia voikukanlehtiä haukkailtaviksi. Ja kun sain päähäni tahtoa nostaa piskuiset vihannesviljelmäni tulevaksi kesäksi pois etanoiden suista siisteihin kasvulaatikoihin. Proseduurin kestäessä löysin sisäisen maalaiskartanon rouvani ja aloin unelmoida ruusupensaista, kirsikkapuista ja härkäpapu-, maissi- ja mangoldipenkeistä, joita hoitelisin Hyacinth Bucket’na pienellä Patsy Stone -twistillä. Tai sitten ihan vaan omana itsenäni viiden kilon polvipusseilla, Sveitsin peittävällä olkihatulla ja hikisellä multaviiruisella naamalla.
kasvulaatikot siivet ja sarvet
kasvulaatikot 2 siivet ja sarvet
obeliski kärhö siivet ja sarvet
Piha on nyt haravoitu, isoimmat montut tasoiteltu ja nurmikkoa kylvetty. Kasvulaatikot nakerreltiin vanhoista terassilaudoista ja vielä rutkasti vanhemmista tiilistä. Obeliski kärhöjen kiipeillä hitsattiin ruosteisesta harjateräksestä. Ollaan siis kaukana Bucket’sta, lähempänä bucketia. Mutta niinpähän on pikku prehjun pirtaan passelimpaa muutenkin. Ekologisella kierrätysmeiningillä ja ennen kaikkea omia aivosoluja keksimisvauhtiin kutitellen. Nyt piha jo pikkuhiljaa röyhyää ja pursuaa omannäköisesti, kun kasveja on ämpäreissä, padoissa ja kiuluissa. Ja penkeissä, puskien alla ja puuvajan seinustalla. Jopa aikaisemmin aivan karmaisevana pitämässäni keskellä kemää kohoavassa kivikasassa, joka on vuosia kestäneen remppapihamyllerryksen tulos. Sääksmäkisen keskiaikaisen kylän maa on kivistä sortimenttia, tunnen ma.
kukkia ja pihaa siivet ja sarvet
retiisit siivet ja sarvet
kivikkokasvi siivet ja sarvetEniten tässä koko puutarhaprojektissa on sykäyttänyt ihmisten halu opastaa ja jakaa vinkkien lisäksi myös kasvejaan. Onko se vaan puutarhamielisten ihmisten ominaisuus vai yhteyttääkö yhteisöllinen omastaan jakamisen kasvieetos taloudellisen ahdingon ilmaa hapekkaammaksi hengittää? Molempi parempi. Esimerkkinä todettakoon, että Facebookin paikallisia puutarharyhmiä seuraillen sain yllättäen noutaa itselleni monilajisen kivikkopuutarhan emmeet kahvipakettia vastaan. Korotin kiitollisena vielä viiriäisenmunilla. Ja annoin itse meille ylimääräisiä kattotiiliä useammallekin puutarha- ja pihatuunaajalle. Joiltain sain jopa kasveja vastineeksi, kuten esimerkiksi lujasti arvostamaani saksankirveliä.

Kasvienvaihtotoreilla on tullut myös kirmattua. Ensi keväänä olen toivottavasti itsekin jakavana osapuolena, jotta voin laittaa osaltani hyvät päivänliljat, kurjenmiekat, koiruohot, tarha-alpit, ukonhatut, risiinit, akileijat ynnä muut kaunokaiset kiertämään taimina tahi pistokkaina.
risiini siivet ja sarvet
laventeli siivet ja sarvet
kivikkopuutarha siivet ja sarvet
Myös oppirahoja on pulitettu lukuisien rajantakaiskarjalaisten manausten säestyksellä. Olen oppinut suojaamaan mm. mullasta pilkistävät, mitä ilmeisimmin kanalinnun murkinaa muistuttavat kurjenmiekat pihapiiriimme pesiytyneeltä Jorma-fasaanilta piinallisten paistiajatuksien päästäni häätämiseksi. Maistoin jo uunissa rapsakkapintaiseksi paahdetun kukkoilijan kieleni päällä….
siemenet siivet ja sarvet
On myös tullut tykitettyä tuholaisia mäntysuopaliuoksella uudestaan ja uudestaan ja uuudestaan. Ja tilattua taimia parista eri nettikaupasta, joista toinen ylitti odotukset (Viherpeukalot) ja toinen sai turmeltuneine ja muutenkin kituvine kasveineen kiukkuitkun partaalle…vielä osaltani varsin kohteliaan mutta lähinnä olankohautuksella ohitetun reklamoinnin jälkeenkin. Myös Huuto.netin ja Tori.fi:n ilmoittelijoilta olen tilannut pikkurahalla niin siemeniä kuin taimiakin vallan hyvällä menestyksellä ja perin mukavilta kanssapuutarhakajahtaneilta vinkkejä ja viisautta ammentaen.
silpakan puutarha keijunkukka
Oman kylän Silpakan puutarhalle melkeinpä puolivahingossa eksyessäni taas löysin niitä kaihoisissa päiväunelmissani väikkyneitä tulipunaisia keijunkukkia, joita olin metsästänyt huolella. Samalla reissulla löytyi lisävilliinnystä verenpisaroiden ja sitruunakurkkujen muodossa loistavan palvelun rehevöittämänä. Aivan mahtava paikka! Mutta siitä, niistä ja astetta erikoisemmista kasveista jossain toisessa romaanissa.
silpakan puutarha verenpisara siivet ja sarvet

Pihapuuhissa ollaan tosiaan vielä aivan alkutaipaleella, vaikka härän jäljet on jo tehtykin. Projekti mikä projekti, mutta esimerkiksi laatikkopuutarhan puolelta en edes ilkeä pistää vielä muita kuin yksityiskohtakuvia, koska se on niiiin kesken. Ehkä jossain vaiheessa si. Ja yritän käyttää edes pienoista malttia peliliikkeissäni, ettei kemä alkaisi näyttää ihan kaikenkirjavalta sekametelisopalta, vaikka ihan Monet’seen ei tarve ole tähdätäkään. Sanoi hän jättikurpitsapenkkiä myllättyään ja otti illan päätteeksi inspiraatiosiemauksen kurpitsaoluesta kynnenaluset multaa mustanaan.

Pistän näpytykselle topin tällä erää tähän. Hyviä ja asiallisesti kirjoitettuja vinkkejä kasvulaatikkoviljelyyn sekä mukavasti sekä hyödykkäästi yhteen soittavien kumppanuuskasvien valintaan löysin muuten täältä, Kipparin Morsian -blogista. Menkää sinne. Ja puutarhamaniaan!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here