Villiyrttivipellystä ravintola C:n Ilkka Isotalon kanssa

0
1565

Villiyrttivipinät ovat täydessä käynnissä! Edellisessä viherpiiperryskirjoituksessani, paas KLIKaten, paljastelin, kuinka sytyin villiin vihreään vuosien paussin jälkeen uudelleen. Nyt kasvikuivuri hurisee likimain joka päivä ja pakasterasioita on pakattu. Pikkelöinti- ja hapatuspuuhiin en ole vielä aikaa riipaissut, vaikka vauvahorsmat ja voikukan piukeat nuppuset joikaavat pihamaalla ja metsäreissuilla seireenimäisin sävelin. Enimmäkseen on muutenkin vain syöty. Nurmiparturointi on edennyt siihen kulminaatiopisteeseen, että joitain raaka-aineita pitää käydä jo napsimassa naapurin puolelta heidän siunauksellaan.
villiyrtit blogi
Vaihtelevin määrin ja osin kaikki tuntuu uppoavan: vaahtera kukinnoista vauvavaiheeseen, peltokanankaali, sipulin pitkälti keittiössämme korvannut litulaukka, voikukka nuppuineen ja lehtineen, nokkonen, pikkiriikkiset koivunlehdet, Laukkosen Sasun vinkkaamana kalan vatsaan kätketyt kuusenkerkät, siankärsämö haravarpaisine hapsulehtineen… Ehkä eniten olen nyt ollut hurmaannuksissani horsmasta. Nuo tupsupäiset pienet pönöttäjät rouskuvat hampaissa raikkaina ja mehevinä. Mihin niitä EI voisi käyttää?! Ja nokkosta upotan aamupirtelöön rumasti mm. koiranputken, voikukan ja siankärsämön kaveriksi. Vielä banaani sekaan ja Bamix pyörimään!

Riemastuksekseni olen huomannut, että salaattitupsuja ei juurikaan ole enää tarvinnut ostaa, kun volyymia salaatteihin tuovaa mietoa vihreää on niin runsaasti tarjolla. Ja sitä karvaampaa, vinegretillä kesytettävää maukasta mussutettavaa. Kieltämättä puutarhamaniani synnyttämiä oman penkin pikkuisia salaatin- ja pinaatintaimia helliessäni ja vettä kylki vääränä kantaessani mieleeni on pulpahtanut ajatus: miksi kasvattaa, kun luonto hoitaa sen puuhan paljon, paljon ravintorikkaammin tuloksin? Nokkonen esimerkiksi pieksee pinaatin mennen tullen!

Työpuuhissakin kiinnostus on kohdistunut entistä ec ilkka isotalo 3 bloginemmän villiin vihreään. Hiljattain kääpiö pääsi ravintola C:n keittiömestari-ravintoloitsija-hujoppi Ilkka Isotalon mukana yhdistettyyn jututus- ja keruureissuun. Alustuksena on kerrottava, että C on ravintola, jonka keittiössä vuosien varrella on lempimykseni villiraaka-aineisiin alkanut kyteä uudelleen. Likimain jokaisella köökkivisiitillä kun hyppysiini on etsiytynyt jotain mielenkiintoista ihmeteltävää, tuoksuteltavaa sekä maisteltavaa kokoonkeitetystä koivunmahlasta pikkelöityihin sekä savustettuihin viiriäisenmuniin visaisten kysymysten saattelemana. Samoilla reissuilla on näkynyt villiyrttejä itselle ehkä tunnistamattomissakin kasvuvaiheissa kerättynä. Arvostan.

Kimppakeruusessio oli suunnitteilla jo viime vuodelle, mutta silloin ei keritty asian äärelle. Kirjoitin aineesta seikkaperäisemmin Kohokohdissa, paas taas KLIKaten, mutta enemmästi tuikin sitten reissukuvia tänne.
c ilkka isotalo isomaksaruoho
Reissu aloitettiin Ilkan omasta kotipihasta. Valtaosa villivihanneksista ja -yrteistä löytyykin ihmisasutuksen tienoilta. Ilkalla on kirjaimellisesti piha täynnä purtavaa. Jopa oma pieni horsmatarha – pakko ihailla! Ja jos mietitte mistä C:n meheväinen isomaksaruoho on ilmaantunut, niin jäljet johtavat Nokialle. Ilkan isomaksaruohokeskittymästä intoutuneena nappasin kasvienvaihtotorilta pari alkua. Lisääntykööt ja täyttäkööt maan!
c ilkka isotalo vuohenputki
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla villiinnyt! Matka jatkui siis satumetsämättäiköille pölperehtimään ketunleipien, mustikankukkien, hurmaavan Amaretto-unelmalliseten pihlajansilmujen ja etenkin lakritsiaromisen kallioimarteen perässä. Jäkälääkin hipelöitiin friteerausfiiliksissä. Tässä vaiheessa pitää muistuttaa, että ennen keruureissuun tyryämistä kannattaa olla hyvin jyvällä paitsi villiyrttien keräämisestä myrkyllisien lajikkeiden varomisineen noin yleensä, mutta myös jokamiehenoikeuksista. Esimerkiksi puunlehtien, juurien ja jäkälän keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kysyessään sen kyllä yleensä saa. Tuskin kovin monella on niin massiiviset villivihannestarpeet, että sen mittakaavan keräilyä kukaan tohtisi tai tahtoisikaan estää.

c ilkka isotalo 4 blogic ilkka isotalo 8 blogic ilkka isotalo 2 blogi
c ilkka isotalo 13 blogiHarvoin sattuu ihan noin leppoisia työreissuja. Rauhallinen astelu joustavan sammalpeitteisen maan pinnalla, kielen päällä karvasmantelinen pihlajansilmu tai pala kallioimarteen lakritsista juurta, korvissa linnunlaulu…ja kokkipuheet. Tuollaisia turneita sitä pieni vihervilliintynyt ihminen kaipaisi enemmänkin. Vertaistukea ja massiivista keittiötaituruutta ammennettavaksi.

Vielä seesteisemmän reissusta olisi tehnyt aikatauluttomuus, saapaspari ja lötköverkkarit. Mutta työreissuun ravintoloihin oli tuoltakin suoraan kiidettävä. Ja toisaalta taas tuli todistettua sekin, että missä hyvänsä voi kulkea ja mitä tahansa tehdä nahkahame päällä. Jopa kiivetä kallioisia rinteitä kamera kourassa. Ja tiesipä eräs ystäväni kertoa, että jotkut liikuntajärjestöt vetävät ns. Metsämörri-toimintaa, jossa naperot tutustuvat luontoon satuhahmojen vetämillä retkillä. Ja kuulemma aikuisistakin löytyisi kohderyhmä villiyrttihenkiseen nahkahame-eräilyyn. Hmmm…

c ilkka isotalo 14 blogiilkka isotalo c kallioimarre blogiKeräilypuuhiin muuten kannattaa tosiaan ottaa lapsetkin mukaan, sillä oppi uppoaa ja suorastaan tehoimeytyy naperoihin itämään. Se on sitä arvokkaan perimätiedon siirtämistä parhaimmillaan. Hämmentyneenä sitä toisinaan kuuntelee, kuinka oma 8-vuotias luettelee kaverilleen kasveja käyttötarkoituksineen kuin vettä vaan. Ja antaa jopa kokkailuvinkkejä. Nykynuoriso. Tähän syrän.

P.S. Koska haluni levittää villivihannesten ilosanomaa ja tartuttaa kuume mahdollisimman moneen kanssakotikokkaajaan on aivan pitelemätön, halusin liittää tähän loppuun jonkun helpon reseptin kynnystä villeihin kokeiluihin madaltamaan.

Kyseinen näppäräksi havaittu vinegrettiresepti on Sami Tallbergin käsialaa. Rohkenen sen tähän tuikata yhteisen villiyrttihyvän nimessä. Kokeilkaa ihmiset tätä! Yleispätevä ja perin helppo keino maustaa villejä vihanneksia. Reseptin yrttejä voi vaihdella mieleisikseen tai tuunata sitä esim. voikukan kaveriksi sopivalla sinihomejuustolla. Perusohjeella tehty vinegretti säilyy ihan huoneenlämmössä kuukausia. Lisää Samin villivihannes- ja reseptivinkkejä Villiyrttikurssilla, jolle ehtii muuten vielä mukaan hyvinkin.

Vinegretti villiyrttien kesytykseen

– 2 ½ dl oliiviöljyä
– 1 ½ dl pähkinä-, manteli- tai auringonkukkaöljyä
– 2 rkl sitruunamehua
– 1 dl omenaviinietikkaa
– muutama oksa rakuunaa tai saksankirveliä
– 1 kynsi valkosipulia viipaleina
– 75 g Dijon-sinappia

Hienonna rakuuna saksilla pieneksi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua huoneenlämmössä mieluiten viikon ajan, mutta toki voit käyttää sen heti valmistuksen jälkeen. Ennen käyttöä siivilöi valkosipuli ja rakuuna pois. Sekoita aina ennen käyttöä huolella niin, että komponentit ovat oikeassa suhteessa toisiinsa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here