Villiyrttikurssi – Kuumotusta keräilykäpälissä, ilmaista ruokaa mielin määrin

0
2137

Nyt se roihuaa. Kuumotus kaikkeen villiin ja vihreään! Missä hyvänsä näkeekin jotain puskevan maasta, on mielessä vain yksi ajatus – voiko sitä syödä?

Olen aina ollut vähän outo. Vähän enemmänkin. Pahimmassa(?) teiniangsti-iässä puuhin monia sellaisia asioita, jotka vuosien vyöryessä ovat kerrostuneet unohduksiin tai ainakin painuksiin. Maalasin tauluja, ompelin vaatteita, mörköilin pimiössäni mustavalkokuvia kehittäen, poimin ja kuivasin sieniä, valutin mahlaa, sekoittelin yrttipirtelöitä (joita nykyään fiinisti kai smoothieiksi kutsutaan). Keräsin, fermentoin ja säilöin myös villiyrttejä ja -vihanneksia. Kun muutin lukion myötä omilleni pikkuiseen pispalalaiseen puutaloyksiöön, kaapit olivat piukeina syötävää ja juotavaa.
villiyrtti BLOGI
Villiruoan hyödyntäminen jäi kaupunkivuosien aikana, mutta maalle muuttamisen myötä joitain kasveja on palannut ruokapalettiin. Osittain toki senkin takia, että jokusissa ravintoloissa villikasveja on alettu käyttää suorastaan herkistävälläkin antaumuksella. Työreissuilla köökeissä maistellessani ja tuoksutellessani villiys on muistutellut olemassaolostaan. Silti kotikeittiössä käyttämäni määrä on ollut pänniväisen pieni. Mutta kun huomasin, että villiyrtteihin erikoistunut keittiömestari Sami Tallberg ja villiyrttispesialisti Heikki Ruusunen ovat aloittamassa verkossa toimivan Villiyrttikurssin, pieni metsämänniäinen pääkuoressani vingahti kiinnostuksesta. Ja alkoi maanitella remppakaaoksen rehevöittämälle pihamaalle puskiin pöyhimään ja vainuilemaan pylly pystyssä.

Sami on tuttu kaveri työkuvioista ruoan ja ravintoloiden tiimoilta jo vuosien takaa. Kuvassa Sami (oik.) on kokkivierailulla Tampereen 4 Vuodenajassa. Tyyppi on siis juuri se villi(yrtti)mies, joka on antanut luonnosta kerättäville kasveille kasvot kokkaillen niin Suomessa kuin laajalti ulkomaillakin. Hän on osaltaan käytännössä palauttanut ihmisille yhteyden siihen ennen sukupolvelta toiselle siirtyneeseen tietotaitoon, jonka turvin osata noukkia ja kerätä muutakin kuin salaattitupsuja kaupan HeVi-osastolta. Kyseessä on siis innostuva ja innostava ihminen, jonka tuumasin voivan sinkauttella uutta kipinää uinahtaneeseen villiyteeni.
Mikko Törrö ja Sami Tallberg
Itse asiassa arvoin mm. Samin kirjojen ja kurssin välillä pitkään, sillä jonkinlainen pohja keräilylle kuitenkin jo on. Verkko-oppaan luurissa mukaan luontoon nappaaminen ja erityisesti videot kuitenkin houkuttivat lujemmasti. Kirjan kuvista kasvien tunnistamisen opettelemisen arvelin etenkin näin isomman kiiruun keskellä olevan itselleni hivenen hidasta, eikä kirjoihin ehkä välttämättä tulisi niin tartuttuakaan. Liian suuri riski, se. Päädyin siis ostamaan kurssin.
villiyrtti 2 BLOGI
Eikä ainakaan vielä ole tarvinnut katua, päinvastoin. Kurssi alkoi 15.4. ja starttipaketti sekä muutama kasvikin on jo katseltuna. Hilpeiden vihertyyppien kasviprofiilivideot ovat pyörineet aamuherätyksenä ja välipalastellessa. Ja innostus on ihan miäletön! Videoiden myötä sitä on ihan niin kuin keruureissussa mukana itsekin, mikä tekee kasvien tunnistamisen siinä parhaassa keruuiässä todella helpoksi.

Säännöllinen materiaalitykitys juuri kyseisenä ajankohtana kerättävissä olevista kasveista on myös toimiva ja herättelevä juttu. Uudet materiaalit pamahtavat käyttöön kolmena päivänä viikossa ja sähköpostiviesti potkaisee hinaamaan hanurinsa ulkosalle heti kun suinkin sorvilta pääsee irtautumaan. Tuntuu toimivan! Myös köökin puolella. Reseptejä ja vinkkejähän Samilla piisaa. Hauskasti!

Toistaiseksi vihreää pukkaa maasta sen verran pienesti, että ruokien sekaan on roimaistu vasta hyvin hienoisesti putkikasveja, vauvavaiheen litulaukkaa sekä nokkosta. Mutta vauhti kiihtyy ja kokemukseni mukaan ainakin oma piha tulee vappuun mennessä olemaan pöheikkö vailla vastarantaa. Mikäli en parturoi kaikkea poskipusseihini. Raporttia myöhemmin. Siitäkin!

Tuossapa vielä linkki kurssiin: Villiyrttikurssi

Voikukkia

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here