Viiniguru José Moron kanssa illallisella Näsinneulan korkeuksissa

0
1378

Viime aikoina viini on alkanut viedä kiinnostustani kuin litranmittaa. Kroppa vaan kolisee kurveissa, kun mieli ja kieli viuhtovat vauhdilla kohti uusia tuoksuja, makuja ja mielihalujen yllättäviä tyydyttäjiä. Ja ne viini-ihmiset. Jotkut heistä säihkyvät viinirakkautta ilotulituksina pimeässä, jolloin samat säkenät sinkoutuvat aloittelevankin viinisiepon kolttuun. Niistä kohtaamisista sytyn. Jopa siinä määrin, että 15.11. ravintola Näsinneula epäilemättä loisti laajalle UFO-hyökkäyksenomaisista valoilmiöistä, kun hobitti säkenöi onnesta strobovaloshow’na kilpaa José Moron kanssa.

Emilio Moro -menuNäsinneulassa on 7.12.2014 asti tarjolla Emilio Moro -viinimenu, jonka annokset on luotu nimenomaan viinikumppanilähtöisesti. Viinintekijäillallinen itse Moron kanssa oli yhden illan luksusta. Josèn oli mukanaan korkeuksiin tuonut Vindirekt, yksityisomistuksessa oleva viinien maahantuojayritys, joka metsästää valikoimiinsa tarinallisia ja poikkeuksellisen laadukkaita viinejä. Moron viinit ovat sellaisia. Sekä vanhan perheomisteisen viinitilan juomat että José ovat muuten Espanjassa yhtä tunnettuja kuin Miguel Torres viineineen.

Bodegas Emilio Moron viinitalo sijaitsee Pesquera de Dueron kylässä, Ribera del Dueron viinialueen keskipisteessä. Kyseessä on puhdas perheyritys kolmannessa sukupolvessa ja talo tuottaa viininsä vain omien tarhojen rypäleistä. 750-1000 metriä merenpinnan yläpuollella sjaitsevilla tarjoilla viljellään paikallista Tempranillo-kloonia, Tinto Finoa. Tarhat sijaitsevat kivisillä, kuivilla ja kalkkisilla alueilla. José kertoi, että kaikki nämä elementit maistuvat viineissä.

rappu
NäsinneulaNykyään viinitalon johdossa ovat veljekset José ja Javier Moro. Englanninkielentaitoisena José reissaa ympäri maailmaa kertomassa viineistään ja antamassa niille kasvot. Matkustuspäiviä kertyy noin 200 vuosittain. Maailmalta Josè kiiruhtaa aina kotiin milloin sadonkorjuuseen tai muuten osallistumaan sekä valvomaan valmistusprosessia. Aistinvarainen arviointi on tärkeää vielä näin viinilaboratorioaikaankin. Viisivuotiaasta asti viinin valmistuksessa mukana ollut ja isältään viinien luomisen opin imenyt mies maistelee viinejään todella taajaan pitkin matkaa.

Koska EU:n alueella kaikenlainen viinin manipulointi kastelusta lähtien on kiellettyä, on viinintekijä tuotteineen pitkälti luonnon armoilla. Erityisen hyvän viinivuoden voimalla kestää nekin, jolloin sää ei suosi ja viiniä saadaan vähän. Laadusta ei nimittäin tingitä, määrästä kylläkin. Onneksi Ribera del Dueron alue on suhteellisen stabiilia aluetta ilmanalayllätysten suhteen. Eniten José kuulemma nauttii juuri työstä tilalla pitäen sitä suoranaisena rentoutumisen muotona. Mutta sepä vasta tunteenpaloa viinejä kohtaan vaatiikin, että jaksaa ja malttaa olla reissun päällä suuren osan vuotta. Jokunen lentokenttä…

José Moro ja Kim Moliis.Ennen illallista järjestetyssä tastingissa maisteltiin viinejä hyvin vapaamuotoisesti alkupaloja napsien. Sydäntä pompotutti talon huippuviini, Malleolus (2010), jonka tekemisessä käytetään niinkin vanhojen kuin 75-vuotiaiden köynnösten tuottamia rypäleitä. Malleolus saa kypsyä rauhassa 18 kuukautta ranskalaisissa tynnyreissä. Hurmaannuin suunmyötäisestä ja mausteisen samettisesta juomasta eniten, vaikka pyrin makustelemaan kriittisesti näillä viininoviisin kyvyilläni pohtien, että vaikuttaako ennakkotieto viinistä lujastikin asiaan. Olin nimittäin lukenut kyseisestä viinistä jo ennen tastingia. Silti suosikkini. Nautin kovasti myös viinitalon modernin viiininvalmistamon, Cepa 21 -projektin tuotoksesta, eli raikkaasta mutta silti runsaan makuisesta rosesta, Hito Rosadosta (2013). Kaikki viinit olivat kyllä perin mielukkaita.

Häränhäntää ja punajuurta.
kaato 2
Ruokailemaan siirtyessä sain ilon istuutua itse maestron pöytään ja päästä kuulemaan miehen aatoksia viinistä ja viinin valmistuksesta. Josè on onnistunut hiomaan viinikatraastaan juuri sellaisen kuin on haaveillutkin. Ajan myötä makukin saattaa kuitenkin muuttua, joten viiden vuoden päästä hän kuulemma saattaa päättää muuttaa jotakin. Toistaiseksi nämä ovat kuitenkin hänen sydämensä valittuja.

– Unelmoin viinin, maistan ja tunnen sen tuoksun mielessäni. Kun sitten viinistä tulee juuri sellaista kuin haluan, se on mahtavaa. Nämä ovat niitä viinejä, jotka olen unelmoinut, José kiteytti.

Tuollaista tunteenpalolla ladeltua tekstiä kuuntelisi sielukkaista viineistä suloisessa hiprakassa vaikka kuinka ja pitkään. Se ei kuulosta opetellulta esittely- ja myyntipuheelta, vaan viini on veressä. Ja siitä ollaan ylpeitä. Mahtava persoona on hän. Viineineen, joilla luonnetta on niilläkin.

Juuri muuten huomasin että Pullon henki -blogissa on myös kirjoitus illasta. Viineihin on siellä keskitytty enemmän ja osaavammin, joten kiinnostuneet voivat käydä lukemassa myös siellä. Ostoksillekin pääsee, sillä vaikka Emilio Moron viinejä ei Alkosta yhtä tilausvalikoimatuotetta (Emilio Moro 2010) lukuun ottamatta saa, voi niitä tilata Viinitkotiin.com-verkkokaupan kautta vaikka kotiovelleen. Niinhän se menee.

Viineistä viehtyneenä.

Kaikkinaisen viinileijunnan lisäksi (kuten kuvasta näkyy) melko haltioittava oli myös niin häränhäntäannos kuin Tuomarlan tilan herkistävän rosé ja pehmoinen karitsakin. Myös José itse oli tyytyväinen viinien ja annosten makupareihin. Jälkihyvänä yllätti lakritsimacaroni. Se oli ensimmäiseni tätä mustaa lajityyppiä. Macaronit sinänsä eivät ole suoranaisesti heikkouksiani (paitsi se sitruuna), mutta näitä olisin voinut hukata kielen päälle useammankin peräkkäin. Likimain kestämättömän loistokas makupala! Rehellisyyden nimessä on sanottava, että harkitsin jopa kainoa kurnuamismatkaa köökin puolelle. Keittiö jäi kuitenkin väliin kaikkinensa tällä visiitillä, kun en vaan malttanut jättää pöytäseuruetta.
Luomukaritsaa ja paahdettua paprikaa
Petit fours eli suklaamakeisia, marmeladia sekä lakritsitäytteisiä macaroneja. Tapojeni vastaisesti nauhuri pysyi piilossa, enkä kuviakaan liiemmälti räpsinyt. Yritin vain keskittyä antaumuksella illallisesta ja seurasta nauttimiseen, mikä olikin perin luksukasta. Nauhuri lienikin tuona iltana suhteellisen tarpeeton, sillä muistiini porautui napakasti muutamakin kommentti. Kuten esimerkiksi Josèn avautuminen hyvän viinin ominaisuuksista.

– Viinin tulee täyttää sinut maullaan kokonaan. Ihan kuin se suutelisi suutasi.

Ilmankos.

ulos

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here