Olut ja Viski Expon jälkeisiä aatoksia juomista ja juomisesta lasten aikana

2
1888

Kun olin pieni tyttö, minulla oli koira nimeltä Viski. Viski sai nimensä Buchanan Black & White -pullon inspiroimana. Itse inspiroiduin kuitenkin maistamaan viskiä, sitä juomaa, vasta reilusti yli kaksikymppisenä. Siitäkin huolimatta, että kasvoin keräilypullojen ja juomamainoksien nykynäkemysten mukaan perin juurin turmiollisessa vaikutuspiirissä. Karvaisesta mainoksesta puhumattakaan. Ei liene ihme, että en usko mainonnan etenkään tähän maailman ja medialukukyvyn aikaan muuttavan yhtäkään lasta tai nuorta alkoholistiksi. Kyllä se oppimateriaali imetään jostain ihan muualta.
viski1-1024x700
Nomu viinilasiOlut ja Viski Expossa tuli taas jutusteltua suomalaisesta alkoholikulttuurista ja -lainsäädännöstä useidenkin ihmisten, niin ravintola-alan ihmisten kuin juomatuottajien ja kuluttajienkin kanssa. Monelta taholta ilmaistiin turhautuneisuutta siitä, että lakien ja säännösten laatiminen ja etenkin soveltaminen ääriholhoavasti tekee enemmän haittaa kuin hyötyä. Se tuntuu sättivän meitä vain kauemmas siitä kohtuuden alkoholikulttuurista, joka tähtäimessä siintää. Nostaa alkoholin ylemmälle jännittävyyden ja pelkän päihteilyn tabuhyllylle ja ajaa ravintolat toimintaedellytyksineen entistäkin ahtaammalle. Päälle päätteeksi verorahatkin alkavat valua rajojen ulkopuolelle ihmisten ostaessa jalot juomansa Alkon sijaan enenevässä määrin ulkomailta verkkokauppojen kautta tai raijatessa etelänaapurista. Ei juurikaan mennä kavereita tapaamaan ravintolaan, jossa alkoholin hinta on verotettu korkeaksi, vaan kupitellaan kotisilla aina vaan enemmän. Ehkä myös määrällisesti. Kuka mitenkin ja missäkin seurassa. Väkisinkin mieleeni pulpahtelee ajatuksia alkoholin käytöstä etenkin lasten aikana.

Kokit ja keittiöt tiiliholviBlogi olut possuOlen töiden puitteissa ravintoloissa niin ruoan kuin erilaisten mielenkiintoisten juomienkin kanssa paljon tekemisissä. Lystikästä sinänsä, alkoholijuomia tulee maisteltua enimmäkseen juuri töissä. Mielestäni alkoholia voi silti nauttia lapsenkin aikana ihan normaaleissa rajoissa niin kotona kuin ravintolassakin. Lasillinen tai tuopponen silloin tällöin on varsin OK. Miksi ihmeessä ei olisi? Toleranssinsa kullakin, tietenkin. Hobitilla eri kuin hujopilla. Mutta ennen kaikkea olut tai viini on mielestäni luonnollinen osa hyvää ateriaa täydentäen tai korostaen ruoan makuja. Ei sitä ainakaan peitellä tarvitse. Viinipullo kuuluu meillä ruokapöytään siinä missä maitotölkkikin, vaikkakaan ei yhtä usein. Ja kyllä, tuolla kyseisellä juomatuotteella on myös seitinohut oloa kohottava ominaisuus.

Lapsen aikana selkeästi päihtyminen on kuitenkin mielestäni yksiselitteisesti ihan helvetin itsekästä. Tässä kohtaa tekstiä näpytellään itsestäänselvyys, mutta haluan sen sanoa silti: Humaltuneen vääjäämättä muuttunut käytös ja olemus saavat herkästi lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi ilman että hän osaisi välttämättä edes ilmaista sitä mitenkään. Näin silloinkin, vaikka paikalla olisi (toinen) vanhempi, joka ei ole humalassa. Piste.

Olut BryggaOn mielestäni myös ihan pirun surullista, jos lapsi imee itseensä tunnejuomisen tavan. Sen, että alkoholia tarvitaan joko ahdistuksen ja stressaantuneen olon paikkarasiaksi tai pakolliseksi tunnelman nostattajaksi. Tai että sitä vaan pitää saada säännöllisesti. Siinä tulee helposti pistettyä oma napa ja nautinto(?) edellä vahinko kiertämään. Sen sijaan olisi mielestäni oivallista, että viini tai olut olisi osa ateriaa ja elämää suhteellisen neutraalisti. Ja isommat kippistelyt suoritettaisiin sitten aikuisten kesken mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi ravintola- tai baariseurustellen. Näin ainakin omalta osaltani ajattelen ja toimin. Sosiaalinen aspekti on mielestäni olennainen osa maistelua muutenkin. Nyt se vaan tehdään meillä koko ajan haasteellisemmaksi ja kalliimmaksi monellakin eri tasolla. Viittaan tällä ravintoloihin ja nimenomaan niiden toimintaa hankaloittaviin säännöksiin sekä alkoholipoliittisiin linjauksiin verotuksineen päivineen. Näin potentiaalisille asiakkaille tulee valitettavasti reilusti halvemmaksi jäädä kotisoffalle kalsareissa tai sukkapöksyissä. Viron herkut hyppysissään.

nomu purilainen 2Kaiken kaikkiaan kännäystä ja örvellystä hihityttävänä ja hyväksyttävänä pitämisen kulttuuri on mielestäni kuin teinin henkiselle tasolle jämähtänyt keski-ikäinen mies tai nainen. Säälittävä. Muutos alkaa kun nauru loppuu. Eiköhän olisi jo aika. Minulla on ainakin sellainen toiveikas kutina, että alkoholia nautinto- eikä päihtymiskärki edellä kulauttelevia on aina vain enemmän iästä riippumatta. Olut ja Viski Expossa vilkkaasti juomista ennalta täysin tuntemattomien eri ikäisten ihmisten kanssa keskustellessa se tunne vain vahvistui. Juomista etsitään enemmän makuja, tuoksuja, elämyksiä. Juodaan niin sanotusti vähemmän mutta parempaa. Ja juomista mielellään myös opitaan ja kuullaan lisää asiantuntevalta ravintolahenkilökunnalta, kun siihen tilaisuus on. Toivottavasti olisi useammin.

Tarkoitus ei tässä ole törkätä kukkia hattuun vaan tukkaan, vaikka kaikki eivät sitä ehkä niin haluaisi ymmärtääkään. On vaan tässä yhteydessä tarve tuoda esiin henkilökohtainen, simppeli näkemys ja olemisen muoto näistä asioista palkokasvien sieraimiin etsiytymisen uhallakin. Isommitta numeroitta vien omaa pientä aikuisen malliani eteenpäin suhtautuen alkoholiin ennen kaikkea nautintoaineena, joka voi sisältyä erityisesti ruokailuun ja erityisesti ravintolassa. Mutta voi olla sisältymättäkin. Juoma on myös luonnollinen ja mielenkiintoinen osa maan kulttuuria ja historiaa, kuten se skottien viski tai suomalaisten sahti. Kumpaankin soisin lapseni suhtautuvan aikanaan uteliaisuudella tutkiskellen mutta luontevalla kohtuudella nautiskellen. Jälkimmäistä joskus jopa itse sukureseptin mukaan valmistaen. Jopas olisi.

 

 

2 KOMMENTIT

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here