Korutonta

9
3814

En nauti vaateshoppailusta. Se vie aikaa, rahat ja hermot.  On hyvin vaikeaa löytää vaatteita, joista oikeasti tykkään ja joissa on mukavaa olla. Kun harvoin löydän jotain mistä pidän, ostan lisää kaksi tai joskus kolmekin kappaletta, jos budjetti sallii. Minulle ei tuota tuskaa kulkea päivästä toiseen samannäköisenä. Se, ettei tarvitse niissä minulle lajityypillisissä rusakkolähdöissä miettiä mitä päälleen repii, on suunnaton onni pienen ihmisen elämässä. Kaunistautumiseen tai asukokonaisuuksien miettimiseen ei vaan ole aikaa, eikä oikeastaan haluakaan. Kynsiäkin lakkaan aikaa säästääkseni yleensä automatkalla ja pääsääntöisesti koko sormenpäiden mitalta.

Ostan uusia vaatteita harvoin ja pidän niitä uskollisesti. Satsaan mahdollisuuksien mukaan laadukkaisiin ja ennen kaikkea luonnonmateriaaleihin, sillä ne pysyvät yleensä hyvinä pesusta pesuun. Hyvin halpa tulee yleensä kalliiksi, enkä missään nimessä halua tai ehdikään harrastaa ns. kertakäyttövaatteita. Ja kun näyttää aina samalta, niin ainakin ihmiset tunnistavat. Nahkahameinen hobitti kamera näppösissä. Ei herätä hämmästystä myöskään keittiön ovesta ravintoloihin tyrytessään.

Kun kerroin harkitsevani vihdoin blogin perustamista, kaveri kysyi tuleeko siitä tyyliblogi. Tyrskähdin. Tyyli on, mutta se on niin omituinen ja likimain vuodesta toiseen sama, että naapurin Sepon sappikiviäkin kiinnostaa. Ja kuinka monta postausta voi mustasta nahkahameesta ja nahkarotsista tehdä? Kesällä sentään värit räjähtävät ja päällä on usein hyvinkin riemunkirjavia hippivermeitä ja meksikolaismekkoja. Mutta…niin. Päätin kuitenkin näpyttää kirjoituksen joistain itselle rakkaista, ominaisista tai muuten vaan merkityksellisistä peruspukineista. Miehän saan poukkoilla just niin kuin tykkään.

Pienten on pidettävä yhtä. Pienyrittäjänä haluan siis vaate- ynnä asustehankinnoissanikin tukea ja tuoda esiin erityisesti toisia pieniä oman tiensä kulkijoita ja intohimonsa viemiä.  Kaiken lisäksi heidän tuotteensa ovat usein kestävämpiä, persoonallisempia ja palvelu henkilökohtaista sekä huomioivaa. Ketjuliikkeistä saa surullisen usein vain tusinatyylisiä pukineita, joille tapahtuu monasti ihmeellisiä asioita ensimmäisessä pesussa tai ei-toivottuja värimuutoksia hetken käytön jälkeen.

IdeakoruTämä on lahja rakkaalta. Se on jo ainakin 10 vuotta toimineen Ideakorun eli Maarit Naakan tekemä. Renkaassa lukee toiveiden mukaan ”PER ASPERA AD ASTRA” eli vapaasti suomennettuna ”vaikeuksien kautta tähtiin”. Koru on hyvin merkityksellinen ja roikkuu kaulassa usein. Ideakorun koruihin saa tilauksesta ihan omia, itselle tärkeitä tekstejä. Rannekoruihin mahtuu kaivertamaan pitkästikin. Lähetin Maaritille intopiukkuuksissani loppuvuodesta viestiä ja vinkkailin toiveesta saada valikoimaan isokokoinen tähtiriipus omalla tekstillä. Hän vastasi varsin ystävällisesti idean kuulostavan hyvältä ja että palaillaan asiaan myöhemmin kiireiden hellitettyä. Vähän myöhemmin kuulin, että Ideakoru oli valmistanut Suomen Olympiakomitean tiauksesta korut Suomen olympia- ja paralympia-joukkueille. Aivan mahtava homma! Ja selitti muuten kiireen täydellisesti.

gTIEKaulakoru ja siihen killumaan laitetut nahkaiset korvakorut  ovat jo vuosia lujasti tykkäilemäni gTIE:n eli Jenni Ahtiaisen käsialaa. Jos mitenkään osaisin, tekisin jotain samanlaista. Kettinkiä, nahkaa, ketjuja… Selkeää ja ronskia sirossa muodossa. Korvakorut ovat tuoretta Mayhem-mallistoa, Pennyt, mutta en tiedä onko kaulakorua enää saatavilla. Ostin sen jokunen vuosi sitten, enkä muista edes nimeä enää. Minulla on myös löyhästi kudottu Riekale-huivi, joka lämmittää vilukissaihmistä ulkoiseen olemukseensa nähden häkellyttävän hyvin. Jenni on muuten aloittanut hyvin pienesti nyrkkipajatyyliin ja päätynyt tähtien tyylittäjäksi jopa ison rapakon taakse. Niin voi käydä, kun on sisua ja uskoa puskea eteenpäin omaa juttuaan tehden. Mahtavaista!

Lulu GuinnessTähän väliin sydämellinen lady Lulu Guinness, The Key To My Heart. Ei minkään pikkupuljun herkku, tietenkään. Rakastuin näihin silmittömästi nanosekunnissa, kiitos teiniaika-angsteista kumpuavan yhdistetyn avain- ja sydänfriikahduksen. Hinta teki todella kipiää, mutta rakkaus voitti. Love hurts, what can you do. Näitä voi yrittää metsästää esim. eBaysta. Kaupoista ne on varmasti myyty loppuun aikaa sitten.

titiMadam, Yaseed UnicornMinulle on kertynyt lukuisia titiMadamin koruja vuosien varrella. Osittain varmasti senkin takia, että heidän nettikauppansa asiakaspalvelu on aivan huippuluokkaa. Todella huomioivaa ja joustavaa. Kovimmassa käytössä koruista ovat puhuttelevat tyhjä lintuhäkki, jonka asukki on lentänyt vapauteen sekä kyseiset yksisarviset. Always be yourself. Unless you can be a Unicorn. Then always be a Unicorn. Kauppaan tulee jatkuvasti uusia ihanuuksia, joista silmissä jo vilkkuvat petrolinsinipeiliset koppakuoriaiset ja kultapeiliset tiikerit, grrrrr! Uutuutta on myös korujen kustomointi, eli titiMadamille voi lähettää mielimänsä kuvion ja valita tulevan korunsa materiaalin, mallin ja värin itse. Sitten vaan odotellaan postia. Eikä kenelläkään muulla ole samanlaista!titiMadam

Uhana
Kun musta, musta, musta ja valkoinen ovat juttu pukeutumisessa, ei Uhana Designin vaatteita voi kuin rakastaa. Riemukas ja leikkisä mustavalkoisuus ja graafisuus koukuttavat. Suunnittelijakaksikolla on myös hyvä meininki tekemisessään. Kunnon korvaus halutaan antaa kaikille eri työvaiheissa toimiville, suositaan laadukkaita materiaaleja sekä paikallisia yrityksiä. Lisäksi kuteet kestävät aikaa, pesua ja kulutusta, mitä arvostan lujasti. Rosvokissa-paita tarttui mukaan Designtorilta. Sittemmin talouteemme on muuttanut toinenkin rosmo. Hiljattain olen nähnyt kaipailevia päiväunia Uhanan kimonomaisen näköisestä digiprintatusta mekosta, jossa on pupuja ja peuroja. Lupa olla söpö, mutta asenteella. Sen ja vain sen takia kuoriutuisin nahkahameestani talvikaudellakin.

Rosvokissa-kuvassa korvissa killuvat muuten Youth vs. Futuren höyhenkorvakorut. En tiedä onko yritys enää pystyssä tai koruja saatavilla mistään. Laura Vartio tekee hyvin samankaltaisia, rouheita sulkakoruja. Hän lienee ollut myös Youth vs. Future:ssa mukana ainakin aikanaan. Sain vuosia sitten merkin hopeiset korvakorut ja kaulakorun lahjaksi ystävältä, ostin myöhemmin itse valkoiset lisäksi. Kuvassa näkyy muuten myös musta nahkaremmi, joka on ranteessa melkein aina kotoa reissunpäälle lähtiessä. Ikivanha ale-löytö jostain halpisvaatekaupan miesten mallistosta.

Lopuksi vielä hyvältä ystävältä saatu sormus, hopeahaarukasta tehty. Siinä tiivistyvät työnkuva ja loputtoman lemminnän sekä kiinnostuksen kohde: ruoka. Pelkkä sanakin maistuu rakkaudelta. Tekijää en enää valitettavasti muista, enkä tiedä mistä näitä saa ostaa. Vinkatkaahan, jos jotakuta kiinnostaa.

Haarukkasormus

9 KOMMENTIT

  1. Olipa kiva blogijuttu! Ja hieno kuva Ideakorusta, kiitos kun arvostat käsityöyrittäjyyttä. Linkitin suoraan Ideakorun FB-sivulle.

    • Hauska havainto! Yksisarviskuva on otettu jo pari vuotta sitten. Osallistuin sillä johonkin kilpailun tapaiseen. Kuvan käytöstä on kyllä sovittu heidän kotisivullaan/fb:ssa kuvaajan nimen mainitsemista vastaan 🙂

      Kiva kun nykyään ihmiset alkavat tiedostaa enenevässä määrin sen, että tekijänoikeudet koskevat myös kuvia. Töiden kautta törmää vielä silloin tällöin siihen, että tekijänoikeuksista ei joko tiedetä tai sitten niistä ei vaan piitata. Vaikka kuvaajien leipä tulee kyseisistä ”näppäilyistä” pöytään.

      Säkenöivän aurinkoista sunnuntaita sinulle 🙂

  2. Nuita haarukkakoruja saapi Kahvelikoru nimiseltä yritykseltä ainakin, valmistaa Antti Alatalo. Löytyy myös Facebookista 🙂 Mallistossa myös muita iiiihanuuksia!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here