Pallogrillikoitoksia Sääksmäen suvessa

0
1156

Vielä reilu kuukausi sitten ensimmäinen ajatus, joka pallogrillauksesta tuli mieleen, oli sytytysnesteen maulla nyreytetyt pihvit ynnä pekonit. Suhteeni pallogrillaukseen on ollut epäluuloisen etäinen ja makuhermojeni osalta jopa katkerahko. Kokemuksia on ainoastaan sukumökin huterasta grillivanhuksesta, jolla ruoan valmistaminen on mielestäni lähennellyt salatiedettä. Grilli on pitkään liian kylmä ja sen jälkeen hetken aikaa kuuma kuin helvetin pätsi. Sitten on kylkensä kylmä jälleen. Vika on epäilemättä grillipihtien toisessa päässä, tiedän. Mutta eipä ole houkuttanut kokeilla moista vehjettä vapaaehtoisesti.

Santeri VuosaraKohtalo pisti näppinsä pallogrillipeliin, kun kävin jututtamassa pallogrilliguru Santeri Vuosaraa alias Chef Santeria. Tuo eeppinen hiilien haltia raotti valtaviin hiilikaukaloihin ja pihan puugrilliin mieltyneelle hobitille pallogrillauksen saloja. Santeri veti aikanaan Tampereen työväenopistossa grillauskurssia ja innostus jäi päälle. Sittemmin mies on kurvaillut pallogrillit auton takaluukussa ympäri ämpäri lukuisia kursseja operoiden ja kirjoittanut inspiraation vallassa pallogrillailuopuksenkin.

– Pallogrilli on sympaattinen ja kätevä. Se vaatii hiukan opettelua ja tunnustelua, kuten hiiligrillaus yleensäkin. Siinä ollaan nimittäin raakojen luonnonvoimien kanssa tekemisissä ja pitää oikeasti keskittyä. Se on melkein meditataatiota, Santeri sanaili.

Sininen unelmaSiinäpä olikin mobiiliuden ohella se koukuttavin elementti, joka sai minut antamaan pallolle uuden mahdollisuuden. Tässä (yli)suorittamista korostavassa ja perin hektisessä ajassa on siunattu onni, että on asioita, joihin on pakko suhtautua maltilla, keskittyen ja aikaa antaen. Ruoanvalmistus on itselleni juuri se rentouttava tekijä arjessa. Ja koska ruokaa on pakkokin laittaa, tulee myös poistuttua sorvin äärestä ainakin kerran päivässä. Rentoutumisen lisäksi ruokapalkintokin on luvassa. Siihen luotin myös pallogrillin kohdalla muutama päivä sitten, kun sain kuulla kaveripiirissä epäilyjä naisten grillaustaidoista. Haaste oli heitetty ja kaksintaistelun asevalinta selvä. Pallogrilli!

Minähän en tunnetusti ole välineurheilija, mitä tulee ruoanlaittoon. Tai yhtään mihinkään. Vauraussymbolit sylettävät. Siksikin metsästin halvimman mahdollisen pallogrillin, joka muuten irtosi kympillä. Toki kaipasin myös lisähaastetta taistoon, vastustajillekin. Aseinamme tuskin tennispalloa suurempi vaaleansininen unelma ja Chef Santerin Pallogrillauksen lyhyt oppimäärä suuntasimme kaupan ja keittiön osittaisten esivalmistelujen kautta Sääksmäen jylhille kallioille. Siis keskelle villiä luontoa, jossa tiukat mimmit eivät näperrä pikkusievästi yhtään mitään, vaan iskevät tulenlieskatkin hiiliin suoraan sieraimista….kele niin!
Grillaus maisema
Savuolutta pataan ja possu pötkölleen!Mikäli into ja piuke ynnä tuhon edellä kulkeva uho ei olisi ollut niin valtava, olisin varmasti malttanut odotella liha-asian kanssa lähiruokarenkaan Paijan tilateurastamon tuotteita, mutta nyt mentiin läheisen pikkukaupungin lihatiskistä napatulla kokonaisella possunniskalla. Koska tunnen nykyään valtavaa viehtymystä oluisiin, ei reseptivalinta ollut vaikea: savuoluessa haudutettua porsaanniskaa. Sen jälkeen grillattuna, toki. Kokkailusessio alkoi edellisenä päivänä, sillä hauduttelu kesti yön yli. Jo esivalmistelut olivat inspiroivia, koska tottahan kokatessa nautittiin teemaan sopiva savuolut. Yksi pataan, yksi lasiin.

Chef Santeri: Pallogrillauksen lyhyt oppimääräInspiraatiojuomaa.Meillä on armoitettu onni saada runsaasti kutunjuustoa niin sanotusti mamman kaapista, joten olemme leikkineet sen kanssa ennakkoluulottomasti mm. grillaten. Ensi kokeilun jälkeen emme ole enää ostaneet halloumia, sillä kutunjuusto potkii ja ruopii vähintään yhtä hyvin.

Viininlehtiin kääritty feta korvautui siis mustaherukanlehtiin piilotetulla kutunjuustolla, mutta munakoisorulliin hommasin kuitenkin kreikkalaista tavaraa. Herukkapuskista nypityt lehdet olivat muuten Santerin vinkki. Eipä ole tullut ennen kokeiltua niitä tuossa muodossa, vaikka muuten meillä syödään pihamaalta melkein mitä vaan.

Grilliroihu tahi merkkituli Sääksmäen kalliomaisemissa. Ei sentään lastuja laineilla.Ja miten homma kulki? Rouheasti! Huolella(?) misattu on puoliksi tehty, joten kohteessa keskityimme enimmäkseen asianmukaisen hiilloksen aikaansaamiseen likimain kirjan oppien mukaisesti. Ainakin ilman sytytysnestettä, koska villi luonto. Grillin pyynsilmämäisyyttä lähentelevästä koosta johtuen homma ei ollut simppeleimmästä päästä, mutta vanhoina sisseinä mentiin city-hipsteriä ronskimmin ottein. Hiilet sytyteltiin pikkurisuilla ja kaarnanpaloilla komiasti. Rapatessa vähän roiskui, mutta kyä toimi! Tasaiseksi kuumuutta emme saaneet millään, johtuen varmaankin ainakin osittain hiilikaukalon onnettomasta koosta. Vaikka rapisihan noita hiiliä hiukkapikka ylikin. Askartelemaan joutui silti jonkin verran, että sai ajoitettua jokaiselle lautaselle likimain kaikkea lämpöisenä ja kypsänä samanaikaisesti. Kiitos kaikkeuden grillihiilijumalten, kaikki maistui paremmalta kuin miltä näytti.

GrillausYksi annos uunista ulos.Mikäli ribsejä ei lasketa, olin haudutetun ja sen jälkeen grillatun lihan suhteen ehta impi. Olin aivan fiiliksissäni sekä mausta että rakenteesta: äärimmäisen meheväistä ja suunmyötäistä saparoniekkaa! Savuoluessa haudutettu possunniska tulee siis ehdottomasti jäämään grillausohjelmistoon. Kannatti uhrata savuolut lihaisten nautintojen alttarille, sillä sen todella maistoi lihassa. Samoin kuin tietenkin hiilien ynnä pikkurisujen juurevat aromit. Dijoniin sekoitettu tyrnimehu, suolaripsaus ja hunajaloraus olivat muuten tykki yhdistelmä possun kyljessä.

Ananaksia oli aateloitu yön yli sokerisessa rommi-tähtianisliemessä.Mustaherukanlehdet korvasivat viininlehdet varsin mallikkaasti. Itse asiassa en erityisemmin säilöttyjen viininlehtien mausta edes perusta, joten mieluusti näperrän jatkossakin omien puskien antimista. Nämä nöttöset maistuivat koko jengille, samoin kuin munakoiso-fetarullat, joita varmasti tulee tehtyä jatkossakin. Ananakset olivat olleet saamassa sulohuumaavaa makua rommista ja tähtianiksesta yön yli, joten maku oli varsin hurmaava grillauksen jälkeen. Pistelimme osan parempiin suihin ähkystä johtuen vasta kotona. Toisaalta pakastimen luksukas läheisyys mahdollisti siellä jäätelön lautasille kaapimisen kyytipojaksi. Ei huono.

Hyvä blondi, parempi mieli.Lopputulema on se, että pallogrilli on otettu aseena haltuun ainakin auttavasti. Houkuttavia reseptejä piisasi kirjassa hurumykky! Opinnot jatkuvat niiden kanssa, mutta grillin koko epäilemättä kasvaa tästä turnausmallista puolella pallonmitalla. Kyllä sitäkin vielä ainakin biitsille roudaa. Parasta on kuitenkin se, että enää en taatusti pälyile mökin pallogrilliä alta kulmain, vaan suuntaan suoraan päin sytysnestetörvelön muilta piilottamisen jälkeen. Reeniä, beibet, reeniä! Pallogrillikesä 2014, Never Forget!

Ai niin. Mikäli joku siellä jo on tikahtumassa myötähäpeään, niin pelko ja ahdistus pois – tästä ei tule ruokablogia. Jätän sen niille, jotka homman osaavat. Pidätän kuitenkin oikeuden syrjähyppäillä siihenkin suuntaan toisinaan. Miun blogi, ha!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here