Ulos arvostelukaapista siivin ja sarvin

0
948

Blogin nimi on Siivet ja Sarvet ihan syystä. Sairastan keskivaikeaa optimismia ja pyrin näkemään asioissa sekä ihmisissä hyvää. Sitä siipiosastoa. Toisinaan kiehahtaa ja turhauttaa. Ja jos päsmennyksestä saattaa olla hyötyä muutenkin kuin omien höyryjen ulos pussauttamisen osalta, saatan sanasen kirjoittaa sarvet pystyssä. Siivet ja sarvet ovat kulkeneet kyllä konkreettisestikin matkassa mukana lapsesta asti. Niistä sitten enemmästi joskus toiste.

SarvetRuoka ja juoma ovat iso osa elämääni. Elämäntapa ja työ. Uteliaisuuden ja sydämen sytyttäjä. En kuitenkaan arvostele kumpaakaan. Osittain siksi, että gastronominen tietämykseni on niin vajavaista. Koen, että vasta siinä vaiheessa, kun on opiskellut alaa, tietää sen historiasta, nykyisyydestä ja hallitsee sen myös teknisesti muutenkin kuin näinkin vaatimattomalla harrastelijatasolla, voi mennä kritisoimaan toisten elinkeinonaan tekemää työtä.

Osittain jätän arvostelematta taas sen takia, että en halua ylianalysoimalla ja kritisoimalla pilata ruokakokemusta itseltäni enkä muiltakaan läsnäolijoilta. Näen surullisena sellaisen tilanteen, jossa en voisi enää syödä ruokaa analysoimatta sitä puhki. Miettimättä koko ajan miten se on valmistettu, mitä siinä on mielestäni liikaa tai liian vähän. Ja kuinka minä niin mieleni pahoitin. Taikka vaikka en pahoittaisikaan. Siunattu tietämättömyyden tila. Riittää, kun ruoka tuo mielihyvää ja joskus jopa bileet kielen päälle. Kop kop.

SiivetMakuasiat ja fiilispohjalta näpyttely on sitten tilanne erikseen vähän asian kuin asian suhteen, ei pelkästään ruoan. Ajattelen kyllä senkin kärjistetysti niin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, eikä vikinästä ole kenellekään mitään hyötyä, kannattaa enimmäkseen pitää turpansa kiinni. Hengittää syvään ja miettiä, onko asia oikeasti näppäimien hakkaamisen arvoinen. Niissä kun on jo muutenkin suht’ syvät kynnenpainaumat. Toisaalta en lähde myöskään kovin herkästi spessuihkuiluhehkuttamaan, vaikka pyrinkin tuomaan esiin nimenomaan mainioina, sytyttävinä ja mielenkiintoisina pitämiäni asioita. Ellen sitten rakasta tai koe liekehtivää hengenheimolaisuutta. Silloin voi lähteä lusikka lapasesta ihan vaikka vallan.

Aivan varmasti kaikki tämä tekee kirjoittamisestani joidenkin mielestä hajutonta ja mautonta, mutta ei sarvia sillekään. Ähäkutti. Siipivoittoisesti mennään. Onneksi jokaiselle löytyy tällä nykytarjonnalla sopivan tyylistä ja itseä kiinnostavaa luettavaa. Rauhaa, rakkautta ja kukkia tukkaan vaan. Tähän hymynaama. Silmän- ja siiveniskulla.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here