Lihasta. Kiihkottomasti.

1
1749

Joskus voi vilauttaa sarvia silmät kierossa ja kieli poskessa. Tunnen sellaisen hetken ja tekstin pulppuavan juuri nyt. Asia on pihvi.

Eläimiä kasvatetaan ruoaksi. Possua ruokitaan, rapsutetaan ja pistetään pataan. Ennen se ja sen näkeminen oli luonnollinen osa ihmisten arkipäiväistä elämää. Eläimiä toisaalta myös hoidettiin hyvin ja kohdeltiin asianmukaisesti. Teurastuksen jälkeen ruhoista myös hyödynnettiin kaikki sisäelimiä, kuten munuaisia, kieltä, kateenkorvaa ja sydäntä myöden. Naudankieltä leivän päälle ja sianpääsylttyä suorilta suuhun. Nyt saatetaan kauhistella, jos ravintolassa tai kesäjuhlissa tarjotaan kokonaisena palvattua sikaa. Siitähän näkee, että kyseessä on eläin. Lapsetkin järkyttyvät! Paitsi että eivät. Lapset melkein poikkeuksetta kyselevät ja suhtautuvat asiaan terveellä uteliaisuudella. Maito ei heru tölkeissä eivätkä broilerfileet kasva paketissa, jos avaa silmänsä ja katsoo. Eläinten (teho)tuotanto-olosuhteilta kuitenkin halutaan helposti sulkea silmät ja haukkailla kyselemättä menemään vaan. Entisaikojen karjankasvatusmeininkiä sen enempää glorifioimatta ymmärrettävää vallankin hyvin.

Tolvilan KartanoJos kerran syö lihaa, niin joku eläin menettää sen takia henkensä. Fakta. Mutta millä tavalla kasvanut ja lopetettu, sen voi hyvin pitkälti valita. Ostopäätöksillään ja lihatiskitiedusteluillaan on kuitenkin nykyäänkin mahdollista hitaasti mutta varmasti vaikuttaa siihen, ovatko eläimet enimmäkseen pelkkiä hyödykkeitä matkalla täyteen ahdetusta karsinasta kohti marketin suojakaasupakkausta, vai pidetäänkö niiden kasvatuksessa huolta siitä, että eläin voi elää edes likimain lajityypillisissä olosuhteissa asianmukaisesti hoidettuna. Eikä turhaan saati ihan vaan varmuuden vuoksi lääkittynä, kuten nyt jo puistattavan laajalti tapahtuu niinkin lähellä kuin Tanskassa. Kun vaadimme halpaa lihaa, se tarkoittaa melkein poikkeuksetta sitä, että syömme ulkomailla huonosti valvotuissa olosuhteissa kasvaneita ja vahvasti mm. antibiooteilla lääkittyjä eläimiä, joita kaiken lisäksi kärrätään halvimman mahdollisen teurastuspaikan vuoksi tolkuttoman pituisia matkoja maasta toiseen. Sen myös maistaa.

En nyt tarkoita sitä, että kertalaakista pitäisi riepaista tyystin luomuksi tai suoraan lähitilalta ostetuksi. Kaikille se ei mitenkään ole mahdollista ja jokainen tekee tietenkin omat valintansa, mutta aina voi tehdä jonkin liikkeen siihen suuntaan. Edes jotain pienen pientä ja silloin tällöin. Luomukaan ei ole pelkästään auvoisaksi tekevä juttu, sillä asioita voi aina tarkastella monesta eri näkökulmasta. Kannattaakin. Mutta silti esim. luomu on reipas askel siihen suuntaan, johon omaa ja perheeni syömistä haluan muutenkin viedä. Eikä se tule edes kalliiksi, kun tekee ruokaa alusta asti itse.

En ole kuitenkaan tässä omaa sädekehääni kiillottamassa, sillä sellaista rinkulaa ei ole. Ostan joskus broileria, vaikka sen kasvatuksessa kiteytyy minun mielessäni nimenomaan se eläimestä kaiken irti ottaminen. Ja vaikka muuten välttelen einesruokia ankarasti ja vierastan puolivalmisteita, minulla on pakastimessa melkein aina tomaatti-mozzarellapakastepizzaa sen varalta, kun tulen iltamyöhään työreissusta, eikä virta tai halu riitä tehdä ruokailun eteen yhtään mitään. Sitä tapahtuu vieläpä harmillisen usein, mutta en ruoski itseäni sen takia, vaan syön niin että napa naukuu. On pakastimessa toki rasioissa omatekoista ruokaakin kiireisen päivän varalle, mutta iltayöstä totaalinen helppouden, nopeuden ja rasvaisen juuston himo yleensä vie voiton. Kokonaisuuden olen kuitenkin hinannut suurilta osin liki puhdasta, kotimaista, ihan alusta asti itse tehtyä ja luomua. Ehdottomuus ja äärimmäisyydet ovat silti ajatusmaailmalleni vieraita. Etenkin ruoan suhteen.

Lampaita pääsee katsomaan vaikka koko perheen kanssa, kunhan kilauttaa paimenelle vähän aikaisemmin. Tutustumisvisiittini aikana paikalla oli lukuisia vaahtosammuttimen kokoisia ihmisiä lampaita ihmettelemässä. Tai toisinpäin.Kävin tutustumassa Akaan Viialassa Tolvilan Kartanon luomulammastilaan, jonne ajelee esim. Tampereen keskustasta alle puoli tuntia. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että käyttää ravinnokseen lihaa, on tuollaisella tilalla tuotettu liha hyvinkin eettistä. Eläin saa siellä mielestäni hyvän elämän ja hyvän kuoleman. Uuhia ei väsytetä jatkuvalla karitsoinnilla, lampaita ruokitaan asianmukaisesti sekä GMO-vapaasti ja pääsevät ne pääsevät laiduntamaan väljissä laumoissa. Erityisesti pässipojat kuulemma tykkäävät ulkoilla myös lumiseen aikaan ja hyppiä hangessa. Lampaita ei myöskään lääkitä tarpeettomasti. Edes matokuureja ei anneta suotta, vaan papananäytteitä tutkimalla selviää, onko lääkkeelle tarvetta. Kasvatusolosuhteet ovat vapaasti kenen tahansa nähtävissä.

Lopuksi Tolvilan lampaat viedään läheiselle Paijan tilateurastamolle. Eläinten hyvinvointi on keskiössä siinäkin, sillä paimen haluaa välttää eläinten stressaantumisen kaikin mahdollisin keinoin, vaikka esim. omakätinen teuraalle vieminen kirpaiseekin joka kerta. Se on kuitenkin eläimelle paras ratkaisu siinä tilanteessa. Paimen kuljettaa lampaat pienissä erissä paikalle niille ennestään tutulla vaunulla. Perillä eläimet kävelevät rauhallisesti Jarmon kantaman ruokaämpärin perässä, eivätkä pääse hätääntymään missään vaiheessa. Paijan väen kanssa on sovittu, että karitsat viedään yksitellen laumasta, joten niiden ei tarvitse nähdä toisten hengenlähtöä. Tällainen menettely tuskin onnistuisi suurella teurastamolla. Hatunnosto Paijalle.

Tolvilan KartanoTolvilan Kartanolla lampaat elävät ja laiduntavat väljissä laumoissa. Karitsoilla on perinteisen maitobaarin lisäksi myös moderni ruokabaari, jonne ne pääsevät syömään juuri silloin kun sattuu nälättämään. Eettisyysasioistahan voi toki vääntää loputtomiin, jos sille tielle halutaan lähteä. Eettisintä olisi varmasti käyttää ravinnokseen ainoastaan kotimaassaan kasvavia luonnonvaraisia kasveja ja ryystää järvivettä päälle. Aika pitkälle äärimmäisyyksiin saadaan mennä, että puhdas kasvissyöntikään täyttää kaikki eettisyyden kriteerit. Mielestäni olennaista olisi nimenomaan nähdä ja vaatia vaihtoehtoja raaka-aineiden tuottamistavoissa. Toki eettisemmin tuotettu liha on kalliimpaa, mutta samalla myös tiedät tarkkaan mitä ja millä ruokittua sekä lääkittyä eläintä syöt ja esim. lapsillesi syötät. Lihankulutus on kaiken lisäksi länsimaissa melkoisissa, jopa terveydelle haitallisissa mittasuhteissa. Ajattelen kohdaltani niin, että lihaa olisi todellakin vara syödä vähemmän mutta parempaa, sekä eläintä että loppupeleissä ihmistäkin kohtaan reilummin kasvatettua. Ja suosia vaikka enemmän muita, vieläpä edullisempia proteiininlähteitä, mikäli kokee proteiinia erityisen kovasti syystä tai toisesta tarvitsevansa. Muutenkin kuin pelkästä tottumuksesta tai lihan syömisen nautinnosta. Sillä pahuksen hyväähän se on. Liha. Ja helppoa.
Lähiammuli uteliaana.
Kun muutin lukio-opinnot aloittaessani toiselle paikkakunnalle ja omilleni jääkaappia myöden, jätin lihansyönnin tyystin kymmeneksi vuodeksi. Sillä tavalla kiihkottomasti. En tuominnut tai arvostellut toisten lihansyöntiä. Lihan tuotanto-olosuhteita kylläkin. Sanoin aina, että jos haluaisin syödä lihaa, niin meidän kotipossujemme lihaa olisin voinut syödä. Kotona vanhempieni luona on nimittäin vuosikausia ollut harrastuksenomaisesti kasvatettavia kanoja, ankkoja, hanhia, hevosia, kalkkunoita, kuttuja, viiriäisiä jne. Joinakin kesinä kasvatetaan myös kesäpossuja, jotka päätyvät pataan ja kinkuiksi syksyllä.

Kun ensimmäiset possut haettiin meille sikalasta, se oli pienoinen järkytys. Porsaita oli betonilattiaisessa karsinassa niin paljon, että päästäkseen juoma-automaatille niiden kaikkien piti olla liikkeessä. Yhtä liikkuvaa porsasmassaa. Eläimet olivat myös kauniisti ilmaistuna näykkineet toisiaan. Kun porsaat pääsivät kotiin ja pihattoon, ne eivät malttaneet syödä lainkaan pitkään aikaan, sillä niillä oli niin kiire tonkia kärsillään maata, tuota ennenkokematonta auvon lähdettä. Saparot pystyssä ne kyntivät ja röhkivät tohkeissaan. Koko kesä syksyyn asti niitä ruokittiin monipuolisesti ja rapsuteltiin. Lopulta tuttu teurastaja tuli paikalle ja lopetti possut nopeasti ilman että yksikään hätääntyi. Virtsarakot olivat täynnä pitkään. Se kertoo jo jotakin. Luomutilat näen vähän vastaavina vaihtoehtoina. Sitä lihaa syön ihan hyvällä omallatunnolla. Samoin muiden lähiympäristössäni olevien ja vieraat tervetulleiksi toivottavien tilojen, joilta voi ostaa lihaa suoraan.
Kesäpossun puolikas lihoina. Kaikki hyödynnetään.
Kokemukseni sikatilalta ovat reilun parinkymmenen vuoden takaa, enkä väitäkään tietäväni mikä tilanne niissä nyt on. Olisi syytä käydä tutustumassa. Mutta ainakin tuolloin tilojen välillä oli huimia eroja. Pääsin 90-luvun puolivälissä käymään ystävän kanssa Urjalassa Honkolan kartanolla. Siellä sioilla oli todella väljästi tilaa ja niillä oli pehkua tongittavaksi. Tilat olivat siistit ja valoisat. Tuli hyvä mieli. Varmasti rahakin ratkaisee paljon, mutta eniten ehkä kuitenkin se, miten eläimiin suhtautuu. Elävä olento vai hyödyke, sepä se.

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here